FANDOM


HistoriaMuokkaa

EsihistoriaMuokkaa

Kun maata peittävä jääkerros alkoi vetäytyä kohti pohjoista, noin 11 000 vuotta sitten, levittäytyivät ensin kasvi- ja eläinlajit sen jäljessä. Ja kasvillisuuden ja eläimistön mukana seurasivat ihmiset. Kivikauden katsotaankin alkaneen maan asuttamisesta. Keraaminen kulttuuri alkoi Suomusjärvellä, josta se vähitellen levittäytyi myös muualle Fennoskandian alueelle, kun väestö otti keraamiset astiat käyttöönsä. Maanviljelyn tulo Fennoskandiaan on vielä hämärän peitossa, mutta tiedetään, että sitä harjoitettiin jo myöhäisellä kivikaudella.

Kansat skandinaaviaan ja Fennoskandiaan saapuivat joko idästä maitse, tai etelästä vesiteitse. Ensimmäiset ihmiset toivat todennäköisesti mukanaan myös koiran ja muutamia muita lemmikkieläimiä.

Elinkeinot olivat kasvien keräily, metsästys, hylkeenpyynti ja kalastus, myöhemmin myös maanviljely. Liuskekärkinen keihäs oli yleinen metsästysase, mutta myös jousiaseita, pyydyksiä ja veitsiä käytettiin. 5300 eaa Suomusjärven kulttuuri oli levinnyt koko Fennoskandian alueille, jolloin myös maanviljelys alkoi laajemmassa mittakaavassa koko maan alueilla.

Pronssikausi ajoitetaan tavallisesti 1300–500-luvuille eaa. Pronssin valmistus levisi Fennoskandian alueelle idästä, jossa Katistania asuttavat heimot olivat valmistaneet sitä jo 1500-luvulla eaa. Kaskiviljelyn merkitys Fennoskandiassa kasvoi ja se vakiinnutti asemansa yhdessä karjankasvatuksen kanssa, ja syrjäytti näin metsästäjä- keräilijäkulttuurin.

Itäisessä-Fennoskandiassa talonpoikaiskulttuuri otti ensimmäiset askeleensa. Ihmisten suhtautuminen maahan muuttui, sen omistamisen tultua konkreettiseksi asiaksi. Jumalilta ei enää pyydetty metsästysonnea, vaan hyvää satokautta. Satovuosi syrjäytti vuotuiskierron elämän rytmittäjänä.

Raudan valmistustaito saapui Fennoskandiaan idästä 500-luvulla eaa. jolloin Fennoskandia viimeistään liittyi osaksi Katilaista heimokulttuuria. Myös yhteydet, joskin heikot sellaiset, Kyprivaltakuntaan alkoivat muodostua. Turkiksia ja meripihkaa virtasi etelään Fennoskandian ja Baltian alueilta, metalleja ja työkaluja pohjoiseen. Yhteydet jatkuivat voimistuen aina kyprivaltakunnan romahtamiseen 866 eaa. Etenkin maan eteläalueiden ja rannikon väestö kasvoi.

Väki fennien maassa on ihmeen köyhää ja viheliäistä. Ei heillä ole kunnollisia aseita, tahi hevosia. Ravintona kasvit ja satunnaisesti kaadettu eläin. Lapsilla ja vanhuksillakaan ei ole muuta suojaa, kuin maahan kaivettu kuoppa ja päällä jonkinlainen oksista punottu katos. Ilmeisesti fennit antavat naistensa seurata itseään metsälle ja jopa pyytävän osan saaliistaan. On selvää, etteivät fennit, tai tuon maailmankolkan ihmiset kuunaan pysty muodostamaan toimivaa kulttuuria ja nousemaan muiden kansojen joukkoon.

Kyporialainen historioitsija Takkatus kuvasi Fennoskandian asujaimistoa välillisesti kauppareittien kautta saaduin tiedoin.

Viimeistään 1000-luvulla Fennoskandia päätyi myös kristinuskon vaikutuspiiriin, kun Qruutilaiset viikingit käyttivät sen alueita välietappina matkoillaan kohti Katistania. Pääasiassa näillä retkillään viikingit tyytyvät käymään kauppaa paikallisten heimoyhteiskuntien kanssa.

Hiukan ennen viikinkiretkiä yleistyneet muinaislinnat ja tulivaroitus olisivat tehneet retkistä liian verisiä saataviin voittoihin nähden. Muinaislinnoja tunnetaan Fennoskandiassa noin 100-200. Ne rakennettiin vaikeapääsyisille paikoille kallioiden tai kukkuloiden päälle tai veden ympäröimille saarekkeille. Linnoihin rakennettiin valleja kivestä, maasta ja hirsistä, myöhemmin myös varsinainen muuraaminen yleistyi. Linnojen syntyminen viittaa jopa väestön järjestäytymiseen jonkinlaisten heimojen, tai pienten kuningaskuntien tasolle. Luultavasti asutus oli kuitenkin jakautunut useampien suurten maatalojen kesken, joissa talonherra vuokrasi peltoalaa tiluksiltaan ja vastineeksi sai vuokralaisiltaan rahaa ja miekkoja.

Viikinkiretkien mukana kirjoitustaito levisi pikkuhiljaa Fennoskandian varakkaamman väestön keskuuteen ja tämä tiesi siirtymistä esihistorian piiristä historiaan.

Historiallinen aikaMuokkaa

Keskiaika ja uusi-aikaMuokkaa

Vuonna 1407 keisari Vladimir Iljits Klokov perusti Katistanin keisarikunnan, joka laajimmillaan hallitsi kaikkia alueita Ural-vuorista länteen.

Katistanin kerisarikunta valloitti Fennoskandian vaiheittain 1400- ja 1500-lukujen aikana rannikon katilaisen kolonisaation myötä. Fennoskandian hajanaiset heimoyhteiskunnat ja pienet kuningaskunnat eivät kyenneet suuren vastarintaan Katistanin yhtenäistä armeijaa vastaan. Sotaretkien suurin taistelu käytiin 1453, kun länsi-suomen heimot yhdistyivät ja marssittivat lähes viiden tuhannen talonpojan armeijansa kohti maahan tunkeutunutta Katistania. Neljän tunnin taistelun aikana Katistan ampui kaksikymmentä tykkiään pilalle ylikuumentumisesta johtuen. Menettäen vain muutamia satoja miehiä. Katistanin keisarikunnan läntiseksi rajaksi vakiintui useiksi vuosiksi Pohjanlahti, josta valloitusretket kuitenkin jatkuivat kohti Skandinaviaa.

Kirkko, katistanilainen siirtolaisuus, lainsäädäntö ja hallinto, kiristynyt verotus, maaorjalaitos ja linnat, liittivät Fennoskandian osaksi Katistanin keisarikuntaa. Osa Fennoskandialaisille talonpojille kuuluneista tiloista pilkottiin ja jaettiin Katistanista valloitetuille alueille muuttaneelle aatelille, maatiloilla aikaisemmin asuneet talonpojat kiinnitettiin tiluksiin maaorjiksi ja sidottiin uusien isäntiensä alaisuuteen. Tästä huolimatta Fennoskandian alueella esiintyi jopa Katistanin mittakaavassa merkittäviä määriä pientilallisia. Vuoden 1453 taistelussa kuolleiden tilanherrojen tilukset jäivät tyhjän päälle ja niiltä maata vuokranneiden torpparien sallittiin pitää vuokraamansa maat.

1600-luvulla Katistaniin syntyi vahva keskushallinto, joka loi perustan maan 1700-luvun suurvalta-asemalle. Tällöin muun muassa maahallintoa kehitettiin radikaalisti ja syntyi eräänlainen pyramidihallinto, jossa (maata omistavilla) alamaisilla oli kuitenkin oikeus vedota ylempiin hallintoelimiin kiistakysymyksissään. Suurvalta-aikanaan Katistanin onnistui valloittaa ja hallita alueita Uralilta Norjan läntisiin osiin.

Fennoskandiaan perustettiin sen ensimmäinen yliopisto ja hovioikeus - molemmat Vaasaan - kaupunkilaitosta uudistettiin ja provinssiin perustettiin postilaitos.

Katistanin asema murentui 1800-luvulla. Vuoden 1815 sodassa Katistan kärsi kirvelevän tappion Kirjalaa vastaan ja menetti Fennoskandian länsipuoliset alueensa. 1819 Katistan menetti hetkellisesti Fennoskandian hallinnan Kirjalalle, mutta alue valloitettiin takaisin jo saman vuoden talvelle käydyssä sodassa, pitkälti paikallisen väestön tuesta johtuen. 1858 Katistan menetti Itämeren laivastonsa lähes kokonaan tappiollisessa meritaistelussa Saariston laivastoa vastaan.

Fennoskandian kansa säilytti Katistanin vallan alla muinaisen kielensä ja tapansa, mutta kati ja voru saavuttivat jalansijansa maassa. Varsinkin Fennoskandian länsirannikolle syntyi varakas vorunkielinen vähemmistö.

Fennoskandialla oli yleisestä poiketen Katistanin keisarikunnan loppupuolella oma hallinto ja oikeusjärjestelmä. Katistanin keskusjohtoisen aatelin ja fennien aloitteellisuuden yhteisvaikutuksesta Fennoskandiaan muotoutui ajan myötä autonomia, joka laajeni 1800-luvun lopulle asti.

Fennoskandian kehitystä 1850-luvulta eteenpäin leimasivat voimakas väestönkasvu, kansallinen herääminen ja teollistumisen tuoma taloudellinen nousu. Elinkeinojen vapautumisen ja liikenneyhteyksien kehittymisen seurauksena myös muuttoliike ja kaupungistuminen kiihtyivät. Fennoskandiaan kehittyi saha- ja kaivosteollisuutta, lisäksi provinssin koulutus oli hiukan keskiarvon yläpuolella.

Kommunistinen valtaMuokkaa

SisällissotaMuokkaa

500-vuotista keisarikuntaa kohtasi suuri isku, kun 1889 Vladimir Toltov julisti Katistadissa uuden Kommunistisen tasavallan. Syttyi Katistanissa vuodesta 1889 vuoteen 1896 raivonnut sisällissota. Keisarille keskitetty hallintakoneisto hajosi keisarin kuolemaan vuosien 1889 ja 1890 vaihteessa. Syntyneessä sekavassa tilanteessa erilaiset voimayhtymät pyrkivät täyttämään syntyneen aukon, näistä voimakkaimpina punaiset ja keisarilliset.

Kansallisen heräämisen Fennoskandiassa tämä sekaannus ja kaaos nähtiin mahdollisuutena irtautua Katistanin keisarikunnan vallan alta. Ja alue irtautui keisarikunnasta 1890-luvun alussa. Katistanin kommunistien johtohahmo Vladimir Toltov takasi Fennoskandian itsenäisenä valtiona suunnatakseen suurimmat voimavaransa Katistanin sisällissodan ratkaisutaisteluihin.

Kokeneena pelimiehenä Toltov oli pelannut korttinsa oikein Fennoskandian juuri sääty-yhteiskunnasta parlamentarismiin siirtymässä ollut kansa oli sosiaalisten ja ekonomisten erojen pirstoma, eikä kyennyt muodostamaan vakaata hallintoa.

Järjestysvaltaa hoitamaan oli perustettu keväästä 1889 alkaen miliisijoukkoja, jotka alkoivat poliittisen suuntauksensa mukaan kommunistisiin punakaarteihin ja vastavallankumouksellisiin. Yrityksistä huolimatta Fennoskandiaan ei kyetty luomaan poliittisesti vahvaa ja riittävää tukea nauttinutta parlamenttia. Vuoden 1890 loppuun mennessä punakaarteista ja vastavallankumouksellisista muodostui lopulta keskeisiä valtatekijöitä, jotka hallitsivat valvomiaan alueita ja tukahduttivat omille aatteilleen vastaiset mielipiteet. Fennoskandian sisäpolitiikasta päättivät kaksi toisilleen vihamielistä sotajoukkoa, joiden jännitteet purkautuivat lopulta 1891.

Fennoskandia jakaantui muutamia kilometrejä Oulun eteläpuolelta. Punakaartit hallitsivat eteläisten alueiden torpparien ja tehdastyöläisten lukumäärän avulla, kun taasen pohjoisessa toimineet vapaat talonpojat takasivat vastavallankumouksellisille ylivoiman Oulun takaisilla mailla. On kuitenkin huomattava, että kaupunkien sivistyneistö ja porvarit olivat myös etelässä lähes poikkeuksetta antikommunisteja.

Sisällissodan ensimmäisiä laukauksia ei ammuttu fennien toimesta. Nykyisen historiantutkimuksen mukaan ne ampui Katistanin kommunistien valtaama hävittäjälaiva Klokov, noin sata kilometriä Fennoskandiaa etelämpänä. Walchsteinista ja Kyporiasta "tappokoulutusta" hakeneita vastavallankumouksellisia jääkäreitä kuljettanut matkustajalaiva F/S Väiski ja rahtialus KYP/S Tsabutei upposivat vieden mukanaan lähes 2000 Fennoskandialaista. Käytännössä suurimman osan vastavallankumouksellisten kokeneesta upseeristosta (Ouluun oli saapunut etujoukkoina noin 100 jääkäri F/S Poseidonin kuljettamana). Myöhemmin toinen Katistanin laivaston alus taistelulaiva Aleksandr upotti Klokovin valkoisten aluksena ja näin varmisti, ettei tieto operaatiosta pääsisi leviämään laajemmalle. Samaan aikaan punakaartit olivat saaneet Katistanin kommunisteilta koulutusta ja materiaalista apua ja vaakakuppi sodassa alkoi kääntyä kommunistien eduksi. 1891 punakaarti aloitti laajan hyökkäyksen kohti Oulua useiden pataljoonien ja kahden Katistanissa sotakokemusta saaneen kommunistipataljoonan kanssa. Vastavallankumouksellisten linjat murtuivat ja perääntyminen saavutti paikoitellen pakokauhun piirteitä. Samaan aikaan punakaartit suorittivat vastaavan hyökkäyksen Vaasassa ja mursivat vastavallankumouksellisten linjat täälläkin. Jäljelle jääneet jääkärit oltiin sijoitettu pitkin rintamaa organisoimaan puolustusta, mutta heitä oli auttamattomasti liian vähän.

Vastavallankumouksellisten onnistui organisoida puolustus linjalle Haukipudas-Vaala Jormua-Iivantiira, mutta koska lähes kaikki sotilaskoulutuksen saaneet joukot makasivat Itämeren pohjassa ja Katistanissa sisällissotaa käyvien kommunistien tuki punakaarteille lisääntyi alkoi sotaonni kääntyä vastavallankumouksisille tappiolliseksi. "Vaasan verilöylystä" pakenemaan onnistuneet vastavallankumouksilliset kertoivat antautuneiden joukkoteloituksista, ja kävi ilme, ettei tässä sodassa annettu, tai pyydetty armoa. Alkoi molemmilla puolilla rintamaa tapahtunut kostonkierre.

Lopullisesti vastavallankumouksillisten vastarinta romahti 1892, kun punakaarti mursi sen pääpuolustuslinjan ja eteni Kirjalan rajalle. Sodassa oli kaatunut 37 000 punaista, 40 000 vastavallankumouksellista ja 10 000 Katistanilaista kommunistia. Lisäksi sodan jälkeisissä joukkoteloituksissa kuoli noin 80 000 vastavallankumouksellista. Tuhansia pakeni pohjoiseen Kirjalaan ja sieltä edelleen muualle Eurooppaan.

Sisällissodan jälkeenMuokkaa

Sisällissodan loputtua 1892 maahan oli sijoitettuna lähes 50 000 katistanilaista sotilasta, ja Katistanin kommunistit näyttivät olevan voitolla sisällissodassaan. Vaasassa järjestettiin punakaartin johtajien ja kommunismin "luojan" Toltovin kesken suljettu kokous, jonka päätöksestä Fennoskandia liitettiin takaisin Katistanin alaisuuteen. Kuvaavaa kokouksessa on se, että kaksi siihen osallistunutta punakaartilaista ammuttiin välittömästi ja kolmas lähetettiin Uralille työsiirtolaan. Fennoskandia oli siitä hetkestä alkaen käytännössä osa Katistanin sosialististen kansankokousten liittoa, ja vasta perustett Suuri kansankokous hyväksyi yksimielisesti Fennoskandian hakemuksen päästä osaksi Katistanin sosialististen kansankokousten liittoa. Fennoskandian kansan lyhyt itsenäisyyden aika oli ohi. Tosiasiassa se itsenäisyys oli ollut voimassa vain vastavallankumouksellisten hallitsemilla alueilla sisällissodan aikana. Fennoskandia oli liittynyt sosialististen kansojen perheeseen, eikä itsenäisyydestä sen jälkeen edes puhuttu. Vuoden 1890 – 1892 aika opetettiin jatkossa Fennoskandialaisissa kouluissa keisaria tukevien kapitalistien tukahdutetun kapinan aikana.

Sisällissota oli jättänyt jälkensä Fennoskandiaan, mikään ei tuntunut toimivan niin kuin oltiin etukäteen ajateltu. Teollisuus oli sosialisoitu, mutta sen tuotantolukemat olivat pudonneet alle puoleen sotaa edeltävistä. Tehtaita pyörittävät insinöörit, teknikot ja koulutettu väestö ylipäätään oltiin joko ammuttu sodassa kapitalisteina tai sitten ne olivat paenneet joko Kirjalaan, Wenetziaan, tai Kyporiaan, jossa fenniläinen osaaminen kelpasi. Vaikka muualta Katistanista pyrittiin lähettämään insinöörejä hoitamaan alueen teollisuutta, estivät kielimuuri ja insinöörien ammattitaidottomuus alueen kehittymisen. Äärimmäisestä puutteesta kärsivässä maassa ei kansankokous edes kuvitellut sosialisoivansa maataloutta kokonaan. Siihen ei ollut uskallusta. Yli kymmenen hehtaarin tilat oltiin kyllä sosialisoitu ja niistä oltiin perustettu kolhooseja, mutta ne olivat osoittautuneet erittäin huonosti toimiviksi. Alle kymmenen hehtaarin tilat oltiin jaettu vapautuneille torppareille tai jätetty pienemmille talollisille ja lähes kahdeksankymmentä prosenttia Fennoskandian viljasta tuotettiin kyseisillä tiloilla.

Fennoskandian sosialistisen kansankokousken puheenjohtaja Kakosen käskystä pantiin 1932 toimeen Suuren kansankokouksen antaman määräys: "Fennoskandian neuvostotasavallan maatalouden vääristymätilanteen korjaamisesta". Huomattava osa maataloudesta oli vieläkin yksityisten, alle kymmenen hehtaarin tilojen hallussa. Kollektivisointi ei ollut edennyt Suurta kansankokousta tyydyttävällä tavalla.

Kakonen oli muistelmiensa mukaan aikonut määräykseen saatuaan toteuttaa pakkokollektivisoinnin ja pakottaa itsenäiset viljelijät perustamaan osuustoimintatiloja. Maataloudesta vastaavat virkamiehet olivat laskeneet, että ne toimisivat kuitenkin astetta paremmin kuin kolhoosit ja niissä viljelijät voisivat pitää yllä pieniä ja välttämättömiä yksityispalstoja, joilla taattaisiin Fennoskandialaisten ruuantarve.

Fennoskandian kansankokous päätti: "että itsenäisiä tiloja ei kollektivisoida, vaan ne tuhotaan niin suurilla viljanluovutusmääräyksillä, että ne joutuvat luovuttamaan siemenviljansakin. Kaikki viljanluovutukseen liittyvät pimitysyritykset johtaisivat paljastuttuaan välittömään niin viljelijän kuin hänen perheensäkin teloitukseen. Tuhoamisen jälkeen pientilan maa-alueet liitettäisiin lähimpään kolhoosiin".

Sosialistisen kansankokouksen Fennoskandiassa teloitettiin puolisalaisesti kaikkiaan 5 000 viljelijää ja heidän perheittensä jäsentä. Pakkolunastettu vilja myytiin ulkomaille - pääasiassa Kyporiaan - joka osaltaan johti noin 150 000 Fennoskandialaisen nälkäkuolemaan. Samalla maassa toteutettiin Kakosen johdolla laaja kampanja ateismin levittämiseksi ja lähes kaikki historiallisesti merkittävät kirkkorakennukset tuhottiin, 4 500 henkeä teloitettiin uskonnollisen propagandan levittämisestä, tai sen hallussapidosta. Kuultuaan Fennoskandian sosialistisen kansankokouksen "valitettavan ylilyövistä toimista sosialististen tavoitteiden saavuttamiseksi" Suuri kansankokous alkoi jakaa ruoka-apua Fennoskandiaan, Fennoskandian kansankokouksen pakkolunastuskampanjaa ei kuitenkaan pysäytetty.

Kakonen ampui itsensä 1934 pakkokollektivisoinnin päätyttyä.

VälivuodetMuokkaa

1935 alkaen Fennoskandian kuuluminen Katistaniin alkoi näyttää hyviä puoliaan. Katistanin parempimultaisilta kolhooseilta alettiin kuljettaa elintarvikkeita ja muita teollisuustuotteita Fennomarkin kautta Kirjalaan myyntiin, osa tästä vauraudesta vartutti myös Fennoskandialaisten ostokuponkeja. Ja vuoden 1934 lopussa osa ruokakuljetuksista suunnattiin tarkoituksella nälkäkuoleman partaalla olevalle Fennoskandialle.

Vuoden 1949 olympialaisissa katistanilais-fennoskandialaiset urheilijat voittivat kaikkiaan kuusi kultamitalia, kahdeksan hopeamitalia ja kaksitoista pronssimitalia. Fennoskandiassa tämä herätti suurta iloa. Urheilu oli Fennoskandialaisten keskuudessa muutenkin suosittu, sillä paikallisesti hyvin menestynyt urheilija saattoi toivoa pääsevänsä Katistanilaisen valmennusohjelman piiriin ja sitä myötä saada taloudellisesti muihin Fennoskandialaisiin nähden etuoikeutettu asema.

Välivuosille oli tyypillistä hyvinvoinnin tasainen, joskin hidas nousu. 1938 alettiin tutkia mahdollisuuksia laajentaa kaivostoimintaa Fennoskandiassa. 1950 kaikkiin Fennoskandian asumuksiin oli saatu sähköt ja valaistut. 1952 sama koski juoksevaa vettä. 1965 perustettiin tärkeä Puolankaan saha-alue. 1960 Vaasa, Oulu, Kuopio ja Taivalkoski oltiin yhdistetty toisiinsa rautateitse. 1974 Fennoskandian julkista liikennettä kehitettiin huimasti, ja mm. koko linja-autokalusto uusitiin. 1976 perustettiin suuri Decorumin aseteollisuuskonserni. 1987 autojonot olivat lyhentyneet seitsemästä vuodesta kahteen ja joka kolmannella taloudella oli auto. 1988 maahan oli perustettu laaja huoltoasemaverkosto.

Välivuosien aikana esiin oli astunut nuorempi insinöörisukupolvi, joka osoitti Katistanin mittakaavassa huomattavaa kekseliäisyyttä ja osaamista. Fennoskandialaisia paperitehtaita oltiin kehitetty niin, että niitten aikaansaamat tulokset olivat herättäneet huomiota jopa Katistadissa. Myös kaivosteollisuudessa oltiin kehitetty huomiota herättäviä innovaatioita.

1978 Katistanin ensimmäinen kuulento herätti lähes kansallismielistä juhlaintoa myös fennoskandialaisten keskuudessa, vaikkei lennolle osallistunutkaan Fennoskandian kansankokouksen alueella syntyneitä henkilöitä.

Itsenäistyminen ja sen jälkeinen aikaMuokkaa

2012 Fennoskandian sosialistisen kansankokouksen äänestetyksi puhemieheksi nousi Lauri Sutela. Hänellä oli edeltäjiinsä nähden kaksi suurta eroa. Ensinnäkin Sutela oli äärimmäisen älykäs, ja toiseksi hän ei ollut vakaumuksellinen kommunisti. Sutela oli alkanut uskoa, että kansan olisi paras elää kansakuntana, ei kansakuntien liittoumana ja, ettei kommunistinen järjestelmä tulisi kestämään. Jossain vaiheessa Katistanin talous romahtaisi omaan mahdottomuuteensa.

Sutela näki, että fennolaisen teollisuuden kehittäminen oli ensiarvoisen tärkeää ja hän aikoi tukea sitä kaikilla niillä keinoilla mitä hänellä oli käytettävissään. Jos Katistan aikanaan hajoaisi, tulisi Fennoskandialla olla toimiva teollisuus. Mikäli se olisi vain Katistanin kehitysavulla elävä sotilaallinen suoja-alue, se kuolisi hajoamisen aikana nälkään.

2016 Katistanissa alkoi esiintyä vakavaa liikehdintää eri kansanryhmien välillä. Fennoskandialaiset taustalta vaikuttaneet päättäjät olettivat tämän olevan merkki Katistanin kaatumisesta ja julistivat Fennoskandian itsenäiseksi valtioksi. Kommunistisen puolueen päätettiin pitävän valtaa maassa vielä tietyn pituisen siirtymäkauden, jonka jälkeen maassa järjestettiin ensimmäiset useiden puolueiden vaalit sen historiassa. Puolikapitalista talouspolitiikkaa kannattaneet Demokraatit voittivat vaalit ylivoimaisella 41 prosentin kannatuksellaan.

Vaalien jälkeen toimimattomaksi osoittautunut kolhoosijärjestelmä poistettiin käytöstä, ja maanviljelys sallittiin ja sitä jopa tuettiin valtion taholta. Fennoskandialla oli kyllä voimakas puu- ja kaivantotalous, mutta teknologiselta kehitykseltään se oli useita vuosia kapitalistisia maita jäljessä. Sutela päätti säilyttää kaikki suuret valtionyritykset edelleen valtion hallinnassa, mutta pienet ja keskisuuret yritykset yksityistettiin ja yrittäminen sallittiin.

Fennoskandian itsenäistyttyä suuri määrä koulutettuja, organisaatiokykyisiä sotilaita - jopa erikoisjoukkojen miehiä - jäi työttömiksi. Käytännössä henkilöiden koulutus ei sopinut siedettävällä palkalla varustettuihin töihin, eivätkä entiset sotilaat halunneet uudelleenkouluttaa itseään. Fennoskandiaan syntyi useita merkittäviä mafiaryhmittymiä. Fennoskandian miliisin ja puolustusvoimien voimakäyttöoikeuksia lisättiin voimakkaasti, tuloksena oli joskus jopa satojen sotilaskoulutuksen saaneiden yksilöiden yhteenottojen sarja Fennoskandian kaupungeissa. Mafia katsoi toimintansa Fennoskandiassa turhan kalliiksi ja siirsi toimintansa pääasiassa Kirjalaan, vaikka sitä johdettiinkin edelleen Fennoskandiasta. Mafia otti haltuunsa nopeasti huume- ja prostituutiobisneksen koko Pohjois-Euroopan alueella, sen kilpailijat yksinkertaisti katosivat kukin vuorollaan.

Orastavan demokratian onnistui torjua kaksi vanhoillisten kommunistien kommunistiset vallankaappausyritystä vuonna 2017. Mutta kolmas vallankaappaus onnistui 2019, tämä herätti länsimaissa ihmetystä; Mikä tästä teki erilaisen? Jälkeenpäin vastaus oli helppo. Tällä kertaa kommunisteilla oli tukenaan asevoimien ja tiedustelupalvelun tuki. Molemmat organisaatiot uskoivat vapaan demokratian johtavan anarkiaan ja Fennoskandian tuhoon. Entinen puoluesihteeri ja demokratian alullepanija Sutela joutui työleirille ensimmäisten joukossa, tämän perheen onnistui paeta ulkomaille.

Vallankaappauksen jälkeen Fennoskandialaisten demokratian aikana lanteet luomat yhteydet katkaistiin lähes täysin, sananvapautta rajoitettiin ja Vaalaan perustettiin uudelleenkoulutusleiri väärinajattelijoille.

2020 maan internetsensuuri petti hetkellisesti, kun Ouluntorin verilöylystä levisi kuvamateriaalia julkisesti internetissä. Arviolta tuhannen - kahdentuhannen mielenosoittajan kokoontuminen hajotettiin raa'asti, kun asevoimien panssarit saartoivat aukion ja joko avasivat tulen konekivääreillään, tai yksinkertaisesti ajoivat väkijoukkoon. Selvää tieto uhrien määrästä ei ole. Fennoskandialaiset oppivat hyväksymään uuden, tai pikemminkin vanhan hallinnon paluun.

TalousMuokkaa

Fennoskandian itsenäistyttyä yksi maan ensimmäisistä päätöksistä salli yksityisen maanviljelyksen ja jopa yksityisti osan kohloositiloista. Tämä johti maanviljelyksen tuotantomäärien nousuun Fennoskandian alueella, jossa kolhoosijärjestelmää ei oikeastaan ikinä saatu täysin toimivaksi.

Katistanista itsenäistynyt Fennoskandia, oli kansainvälisessä kaupassa pelkkä rihkamatavaran tuottaja ja teknisessä osaamisessa toisen, tai kolmannen, luokan tekijä. Fennoskandialla on kyllä voimakas puu- ja kaivosteollisuus, mutta se tuotti pääosin pelkkiä halpoja raaka-aineita, jotka rahdattiin maansisäisesti Katistanin teollisuuden käyttöön. Hienopaperiteollisuutta oltiin toisaalta kehitetty ja siihen myös satsattiin voimakkaasti. Fennoskandia oli vienyt hienopaperia ulkomaille aikaisemmin, mutta myynti oli tapahtunut Katistanin ulkomaankauppakombinaatin kautta. Nyt tämä kaikki otettiin omiin käsiin.

Lisäksi Fennoskandiassa on voimakas kaivosteollisuus, mutta sekin keskittyy lähinnä raaka-aineen tuottamiseen. Jalostusteollisuutta ei ollut kuin Itäisillä alueilla ja sieltä saatu tuotanto oli täysin rahdattu Katistaniin jatkojalostukseen. Kaivosteollisuutta pidettiin yllä itsenäistymisen jälkeenkin, vaikka se olikin aiheuttanut hirvittävät ympäristövaikutukset heikohkon lainsäädännön vuoksi.

Lisäksi Fennoskandialla on melko voimakas aseteollisuus, lähinnä Decorumin aseteollisuuskonsernin ansiosta. Sekään ei tosin ole keskittynyt sotilaallisen materiaalin huipputekniikkaan, vaan valmistaa lähinnä tykistöaseita, panssaroituja miehistönkuljetusajoneuvoja, ampumatarvikkeita sekä teknisenä huippunaan panssarintorjuntaohjuksia. Siis käytännössä määrää laadun kustannuksella.

Oulusta käsin toimii maan suurin yhtiö, joka valmistaa Ladoja ja kuormureita sekä traktoreita. Lähinnä tehtaan tuotannolle kysyntää in idässä Katistanissa, jonne sen tuotteita vietiin ennen itsenäistymistä.

Itsemäistymisen yhteydessä Sutela päätti säilyttää kaikki suuret valtionyritykset edelleen valtion hallinnassa, mutta pienet ja keskisuuret yritykset yksityistettiin ja yrittäminen sallittiin. Vuoden 2019 vallankaappauksen jälkeen valtaan noussut kommunistinen puolue ei kumonnut määräystä täysin - maassa ei haluttu kokea uutta kollektivisoinneista johtuvaa nälänhätää - mutta tiukensi säädöstä huomattavasti.

Vallankaappauksen yhteydessä myös suurin osa demokratian aikana luoduista kauppayhteyksistä länteen katkesi uudelleen. Maa alkoi käydä bilateraalikauppaa itäisen naapurinsa Katistanin kanssa.

KulttuuriMuokkaa

AsevoimatMuokkaa

Fennoskandian asevoimat ovat paperilla sinänsä varsin voimakkaat. Maalla on Katistanin jäljeltä noin satakymmenen hävittäjää, joista Mig-23-hävittäjiä 54 kappaletta ja vielä 56 kappaletta Mig-21-hävittäjiä. Lisäksi maassa on 14 Su-25-rynnäkkökonetta sekä 26 kappaletta Su-22-rynnäkkökonetta. Panssareita on noin kaksisataa ja tykistöaseita noin tuhat. Ongelmana ei ole määrä, vaan huolto, vanhentunut teknologia ja rahan puute. Suuri osa kalustoa ruostuu, tai on ruostunut huollon puutteessa käyttökelvottomaksi.

Ongelmia yritettiin korjata lyhyen demokraattisen itsenäisyyden aikana, jolloin maahan ostettiin mm. moderneja 155mm tykkejä Kyporiasta ja käytöstä poistuvaa panssarikalustoa Kastamerestä.

Doktriini pohjautuu hyvin pitkälle alueelliseen puolustukseen - jossa reserviläisistä koostuvat heikosti aseistetut joukot kuluttaisivat vihollista ratkaisutaistelua varten - pitkälti rahan puutteesta johtuen.

VIHTA-optiota valtio ei ole harkinnut, sillä käytännössä hyvin kommunistivastainen perustajamaa Kyporia ei hyväksyisi Fennoskandiasta jäsentä vallankaappauksen jälkeen.

  • joukot, niiden kalusto

Maantiede, luontoMuokkaa