FANDOM


PEGI Violence 2.svg Varoitus! Tämä artikkeli sisältää väkivaltaisia kuvauksia, lue omalla vastuulla!

Frankkien valtakunnan sisällissota

Parésin taistelu
Parésin taistelu

Parésin taistelu

Adolfus II-n mestaus

Kuningas Adolfus II:n mestaus

Päivämäärä 1788/1793/1796-1803
Lopputulos Frankkien valtakunta hajosi
Osapuolet
Kuninkaalliset

Vanhoilliset

Kapinalliset

Tasavaltalaiset

Komentajat
Adolfus II (1795-1798)

Frankkien valtakunnan sisällissota oli vuosina 1796-1803 käyti Frankkien valtakunnan sisäinen konflikti. Konflikti herätti kapina-ajatuksia muissakin maissa kuin Frankkien valtakunnassa. Sisällissodan vuoksi kuoli yli 10 miljoonaa siviiliä ja Frankkien valtakunta hajosi Saksimaahan ja Mittelandiin.

Sisällissotaan johtivat lukuisat tapahtumasarjat, joita jotkut pitävät myös itse sisällissodan osina. Yhdestä asiasta ollaan varmoja, koko Frankkien valtakuntaan vaivasivat väkivaltaiset ja aseelliset levottomuudet vuodesta 1788 ja ne kestivät vuoteen 1803 saakka, eli yhteensä 15 vuotta.

Taustat Muokkaa

Frankkien valtakunnan hallinto alkoi rapista 1700-luvun puolivälissä. Verot olivat liian korkeita (noin 40% tuloista) köyhille talonpojille ja maalaisille ja rikkaat herkuttelivat kakuilla kuninkaan mahtavassa palatsissa Hampurissa. Sisällissotaa edelsi kaksi kapinaa; kakkukapina ja amsterkapina.

Sisällisodan voidaan virallisesti olleen vuosina 1796-1803, mutta käytännössä sisällisota alkoi jo vuonna 1788 kakkukapinasta. Jotkut historioitsijat uskovat sodan alkaneen vuonna 1793, kun amsterkapina alkoi.

Kakkukapina Muokkaa

1788 talonpojat ja työläiset olivat täysin kyllästyneitä suuriin tuloeroihin ja kuninkaan itsevaltiuteen. He marssivat helmikuussa 1788 Hampurin kuninkaanpalatsiin ja talikoin he yrittivät murtaa portteja. Kuninkaan henkilökohtainen sota- ja vartiokaarti tuli paikalle ja ampui runsaat sata kapinoitsijaa. Yhteensä kapinoitsijoita oli noin 700. Loput kapinoitsijat alkoivat huutamaan ja vaatimaan ruokaa ja leipää. He sanoivat ettei heillä ole leipää. Silloin kuningas saapui porteille ja huusi:

"Jos teillä ei ole leipää, syökää kakkuja!"
Kapinoitsijat raivostuivat entistä enemmän, mutta sotilaita tuli lisää ja pian kaikki Hampurin varuskunnat jahtasivat kaikkia paenneita kapinoitsijoita. Kaikki kapinalliset saatiin kiinni laajan vakoojaverkoston ansiosta ja heidät mestattiin julkisesti giljotiinilla. Paikallinen lehti kuvasi tapahtumaa seuraavin sanoin:
"Sinä yönä kun nuo petolliset kapinalliset mestattiin terävillä giljotiinien terillä, veri virtasi kaupungin kaduilla kuin joen vesi joenuomissa."
Teloitukset saivat koko Frankkien valtakunnan pelkäämään kuninkaan tahtoa, mutta se myös synnytti pieniä kapinoita kaikissa kaupungeissa. Nämä pienet kapinat kukistettiin yhtä julmasti ja tehokkaasti kuin Hampurin kakkukapina.

Amsterkapina Muokkaa

Erityisen katkeria kuningasta kohtaan olivat amstertownin porvarit, jotka olivat rikastuneet äkisti 1700-luvun alussa kalakaupoilla kirjalaisten kanssa, mutta kuningas oli nostanut veroja. Amstertown sijaitsi amsterlahden länsiniemessä ja pian siellä syntyi uusi kapina lokakuussa 1793, viisi vuotta kakkukapinan jälkeen. Tämä kapina oli lähtölaukaus sisällisodalle.

Kapinallisten alkusuunnitelmat oli julistaa Amstertown itsenäiseksi kauppakaupungiksi, mutta kuningas oli saanut vihiä kapinasta, joten hän lähetti kolme suurta legioonaa Amstertowniin. Kapinallisten täytyi jättää Amstertown ja he muodostivatkin omat armeijansa, joka oli viisi kertaa kuninkaan armeijaa pienempi. Siihen kuului 5000 sotilasta, kun kuninkaan armeijaan kuului 25 tuhatta sotilasta. Kapinalliset kävivät kaksi taistelua kuningasta vastaan ennen antautumista.

Kœlmin taistelu Muokkaa

Kapinalliset jättivät virheekseen Amstertownin ja marssivat Kœlmiin kohdatakseen kuninkaan joukot. Puolet kuninkaan joukoista olivat kuitenkin kiertäneet pohjoisesta ja jakaantuneet Amstertowniin ja kapinallisten selustaan. Kun kuninkaan joukot näkyivät idässä ja tulivat tarpeeksi lähelle, kapinallisten musketit laukaisivat ammuksensa ja noin sata kuninkaallista sotilasta kuoli. Sen jälkeen kapinalliset hyökkäsivät mäeltä vasten kuninkaan joukkoja vastaan. Kuninkaan joukkoja johti itse kuningas, joka oli kuitenkin ovela ja hän jakoikin joukkonsa kolmeen osaan ja yhtäkkiö rynnököivät kapinalliset olivat piiritettyjä.

Kapinalliset onnistuivat murtautumaan saartorenkaasta ja he vaivoin vetäytyivät takaisin mäelle, jolle kuitenkin ilmestyi yhtäkkiä lisää kuninkaallisia joukkoja. Kapinalliset olivat nyt täydellisesti piiritettyjä ja heistä puolet surmattiin. 1800 kapinallista pääsi pakenemaan länteen Amstertownia kohti.

Viimeinen kapinataistelu Muokkaa

Kapinalliset lähtivät kohtia Amstertownia kuningas ja hänen joukkonsa perässään. He eivät kuitenkaan tienneet, että kuninkaan joukkoja oli jo Amstertownissa.

Kapinalliset kohtivat Amstertownin joukot syvässä laaksossa tuhoten ne. Amstertownin kuninkaallisia joukkoja oli noin 6250, kun kapinallisia oli 1800. Kapinalliset voittivat alivoimasta huolimatta, sillä he olivat viisastuneet strategisesti Kœlmin taistelun jälkeen.

Kuninkaan joukot tulivat kuitenkin odotetusti laaksoon. Kapinalliset saivat kuitenkin tuhat miestä lisää joukkoihinsa. Kuninkaalla oli noin 11 900 sotilasta, kun kapinallisia oli noin 2700. Kuninkaan ylivoimasta huolimatta kapinalliset olivat aluksi voitolla ja kuningas joutui aluksi perääntymään, mutta hän kokosi joukkonsa lopulta paremmin ja iski pihtimuodostelmassa ratsut eturivissä kapinallisia vastaan. Kapinallisten eturintama murtui välittömästi ja kuninkaan musketöörit onnistuivat täydellisesti kaatamaan seuraavan rivin kapinallisia. Loput kapinalliset pakenivat, mutta heistä yli 70% saatiin kiinni ja teloitettiin maanpetoksesta.

Amsterkapina kesti kaikkiaan viisi päivää. Sen kolme ensimmäistä päivää oli taisteluttomia. Neljäntenä päivänä käytiin Kœlmin taistelu ja Viimeinen kapinataistelu käytiin viidentenä päivänä.

Saksien itsenäisyysjulistus Muokkaa

Saksit olivat Frankkien valtakunnassa sorrettu kansa, joita oli lähes 40% maan väestöstä. Saksit olivat kyllästyneitä frankkien valtaan ja 2. tammikuuta 1796 saksien merkittävin poliittinen johtaja, Jon Walther, julisti Saksimaan kuningaskunnan itsenäisyysjulistuksen. Frankkien kuningas Adolfus II piti julistusta aluksi vitsinä, mutta kun frankit eivät enään voineet liikkua Reinin joen itä puolella, Adolfur ymmärsi asian vakavuuden ja määräsi kaikki Frankkien armeijat hyökkäämään Reinin yli Saksimaahan.

Frankkien suurhyökkäys Saksimaahan epäonnistui. Saksit olivat arvanneet Frankkien hyökkäyksen ja keskittäneet Hampurin ympärille ja koko Reinin pituudelle valtavan määrän varuskuntia. Adolfus II joutui pakenemaan Hampurista Krandörffiin kun saksit valtasivat Hampurin ja Frankit murskattiin Etelä-Saksimaassa. Adolfus allekirjoitti rauhansopimuksen ja Saksimaan itsenäisyysjulistuksen 1798, mutta Frankkien valtakunnan sisällissota ei päättynyt siihen, kansa halusi kuninkaan pois vallasta. Rauhansopimuksessa määrättiin Franklandin ja Saksimaan nykyiset rajat.

Bastillan valtaus ja kuningasperheen karkotus Muokkaa

Ympäri Frankkien valtakuntaa alkoi laajoja kapinoita, joita Saksimaan heikentämä armeija ei voinut enään torjua. Kuningas kuitenkin ymmärsi suurkaupunki Parésin tärkeyden, sen varuskunnat piti turvata. Kuningas Adolfus II lähti tuhannen sotilaan saattuen kanssa Krandörffistä Parésiin, kukistaen muutamia kapinaryhmiä matkalla.

Kunigas yllätettiin Parésissa. Parésin suuri Bastillan vankilalinnoitus oli liekeissä. Sen vangit oli vapautettu ja parésilaiset olivat ryöstäneet kaikki sen aseet ja pistäneet miekoilla kuoliaaksi sen vartijat ja sotilaat. Kuningas kävi vain tuhannen sotilaan voimin taistelun Parésin champena-aukiolla. Kuninkaan joukot hävisivät ja kuningas vangittiin perheineen.

Bastillan valtaus

Bastillan valtaus vuonna 1797

Kuningas vietiin aluksi vankilaan sammutetun Bastillan linnoituksen kellariin. Bastilla oli pääosin kiveä, joten se ei ollut vahingoittunut kovinkaan pahoin sen valtauksessa. Kunigas Adolfus sai pitää päiväkirjaansa, joka on nykyään tallessa Parésin kansallismuseossa. Päiväkirjassa oli merkintä kolmannesta vankeuspäivästä Bastillassa:

"Minä virun tässä pirun loukossa. Kansani on pettänyt minut ja pitää minua vankina. Ruoka on surkeaa; homeista leipää ja kalanpääkeittoa. Miksi herra, minä olen tähän ajautunut? Jumala, pelasta sieluni tältä hurjalta kansalta!"
Kuninkaan vaimo, prinsessa Emilia, oli vankeudessa Havrén kaupungissa lapsineen. Hän ei saanut ottaa yhteyttä mieheensä eikä puhua lastensa kanssa pienintä 3-vuotiasta tytärtä lukuunottamatta.

Kuningas karkotettiin 18. heinäkuuta 1797 Bangladiaan. Prinsessa Emilia ja hänen 3-vuotias tyttärensä karkotettiin Kirjalaan, kun muut lapset (yksi teini-ikäinen tyttö ja kolme teini-ikäistä poikaa) lähetettiin työleirille Katistaniin, jossa he kuolivat 1805 tehtyään kaikki itsemurhan lyömällä toisiaan lapiolla päähän.

Ensimmäinen tasavalta ja kuninkaan ja prinsessan mestaus Muokkaa

22. elokuuta 1797 Frankkien valtakunnan kolme suurinta kapinallisryhmää yhdistyivät ja muodostivat läntiseen Frankkien valtakuntaan ensimmäisen tasavallan, toisin sanoen Ronén tasavallan.

Ronén tasavaltaa hallitsi aluksi viisi tärkeää kapinallisjohtajaa, mutta he eivät halunneet johtaa tasavaltaa yksinvaltiaina, joten he perustivat kansankokouksen, jonka jäsenet valitaan kansallisilla vaaleilla. Ensimmäisissä vaaleissa kansa äänesti johtoon nationalistipuolueen, joka sai 97 paikkaa sadastaviidestäkymmenestä. Nationalistipuolue halusi valloittaa loput Frankkien valtakunnasta.

Kuningas Adolfus II matkusti salaa Bangladiasta Kirjalaan kuultuaan Ronén perustamisesta. Adolfus sai Lontoossa tietää, että hänen 4-vuotias tyttärensä oli kuollut isorokkoon ja Emilia odotti viidettä lasta. Adolfus ja Emilia palasivat Frankkien valtakuntaan, jossa he luovuttivat virallisesti vallan kansankokoukselle ja pyysivät armahdusta. Kansalliskokouksen päätöksellä 102-48 Adolfus ja Emilia tuomittiin maanpetoksesta ja kapina-aikeista kuolemaan giljotiinilla mestaamalla.

Adolfus II ja Emilia olivat noin vuoden vankeudessa Bastillassa ennen mestausta. Emilia synnytti tyttölapsen keväällä 1798, jonka vartijat kuitenkin veivät ja ampuivat musketeilla kuoliaaksi ojassa Parésin laitamilla. Vartijat kertoivat Emilialle ja Adolfukselle, että lapsi vietiin valtion kasvatettavaksi orpokotiin.

Adolfus mestattiin sadan tuhannen ihmisen edessä 16. syyskuuta 1798. Hänen viimeiset sanansa olivat;

"Herra, jumala, minä en tehnyt mitään, sieluni on puhdas!".
Sen jälkeen terä putosi ja kuninkaan pää pistettiin kansalle näytiksi keihään päähän.

Emilia mestattiin päivää myöhemmin. Hänen viimeiset sanansa olivat;

"Olisitte syöneet kakkuja.".
Emilian päätä ei pistetty näytille, vaan se ommeltiin takaisin ruumiiseen kiinni. Ruumis laskettiin harmaaseen ja pikaisesti rakennettuun arkkuun, joka poltettiin ja sen tuhkat siroteltiin mereen.

Ensimmäisen tasavallan kaatuminen ja uudet kuninkaat Muokkaa

Ensimmäinen tasavalta, Roné, oli toiminut vastoin kansan odotuksia ja keväällä 1799 kuolleen Adolfuksen serkku vaati valtaa itselleen. Serkun nimi oli Johanus ja hän kaappasi vallan kansankokoukselta kansan tuella. Johanus oli vallassa puoli vuotta, kunnes syksyllä 1799 kuusi tasavaltalaista entistä upseeria kaappasi hänen perheensä ja ampui heidät pistooleilla autiossa talossa, jonka lauteiden alle ruumiit laskettiin.

Johanuksella ei ollut perillisiä, joten kansa äänesti uudeksi kuninkaaksi Johanuksen isoisän serkun pojanpojan. Hänen nimensä oli Areitus ja hän alkoi hallita kuukausi Johanuksen kuoleman jälkeen. Areitus teloitutti kaikki entiset tasavaltalaiset armeijaupseerit, mutta se oli iso virhe, sillä keväällä 1800 alkoivat uudet kapinat ja Areituksella ei ollut ainuttakaan pätevää kenraalia johtamassa kapinoiden tuhoamista.

Areitus kuoli saatuaan talikon vatsansa läpi kesän 1800 suurissa kapinoissa. Kapinalliset nostivat uuden kuninkaan valtaan, mutta tämä uusi nimetön kuningas kuoli tuberkuloosiin kaksi päivää valtaannousunsa jälkeen.

Keisarikunnaksi ja sisällissodan loppu Muokkaa

Toinen tasavalta perustettiin tammikuussa 1801 ja se alkoi pikkuhiljaa tuhota kapinoita ympäri Frankkien valtakuntaa. 1802 valtaan nousi maailman ensimmäinen presidentin nimikettä käyttänyt poliitikko, Karl Arsbrug. Arsbrug julisti itsensä pian keisariksi ja julisti Frankkien valtakunnan olemassaolon päättyneen 1803, jolloin viimeinen kapina kukistettiin. Arsbrug otti arvonimen "Mitteland armollinen ja kunnioitettu keisari Karl I 'yhdistäjä'". Arsbrug perusti Mittelandin keisarikunnan.