FANDOM


Ironica

Ironica
Perustettu 1980
Musiikkityyli thrash metal, metalli
Jäsenet James Hitman (laulu ja kitara)

Ronald MacDonald (soolokitara)

David Black (rummut)

Donockley Cloche (basso ja rytmikitaristi)

Fredd Purster (1985-1991)

Laron Overstring (1980-1989)

Esikoisalbumi Hello Metal (1981)

Ironica [airo'nika] on gualadorilaien ja maailman kuulu metallibändi. Ironica on tuottanut uransa aikana seitsemäntoista studioalbumia, lukuisia singlejä ja livealbumeita ja kiertänyt ympäri maailmaa. Ironican tuotantoa on myyty yli 200 miljoonaa kappaletta ja se on voittanut kolmesti Silver Disc -palkinnon, joka kuuluu musiikkimaailman arvostetuimpiin palkintoihin. Ironica on myös päässyt World Rock Clubiin, johon pääsevät vain yli 100 miljoonaa kappaletta myyneet menestysyhtyeet, jotka ovat vaikuttaneet rockiin ja metalliin merkittävästi.

Ironica on noussut suureen suosioon sen hittisingleistä, kuten Everything Else Matters, Exit Stoneman, Master of Dolls, The Overforgiven tai Once.

Historia Muokkaa

Alkuvaiheet Muokkaa

Ironican uran alkuvaiheet käynnistyivät vuonna 1980, kun basisti Laron Overstring tapasi laulajakitaristi James Hitmanin. Miehet alkoivat soittaa duona metallikappaleita baareissa ja pian heihin liittyivät Ronald MacDonald ja David Black. Yhtye alkoi tehdä omia kappaleitaan ja pian he ymmärsivät, että Ironica saattaisi olla maailmankuulu julkisuuden ilmentymä.

Ensimmäiset albumit ja Thrash Metallin synty Muokkaa

Overstring ja Hitman alkoivat sanoittaa lauluja vuonna 1980. He saivat tehtyä kymmenen metallia edustavaa kappaletta valmiiksi alkukeväällä 1981. Hitman pääasiassa lauloi, Overstring soitti bassoa, MacDonald soolokitaraa ja Black rumpuja. Kappaleista koottiin Hello Metal -albumi kesällä 1981 ja se ilmestyi syksyllä. Albumi sai hyviä arvosteluja pääasiassa kotimaassaan ja muualla Itä-Euroopassa.

Yhtye äänitti pian ensimmäisen albumin jälkeen lukuisia eri kappaleita ja joulukuussa 1982 ilmestyi Burning Heaven. Albumi rikkoi lukuisia musiikkiennätyksiä kotimaassaan ja Itä-Euroopassa ja se sai keräsi myös paljon suosiota ulkomailla. Albumin kappaleesta Couple of Knives tuli listahitti Khaliforniassa ja Jeylannissa ja se myi kultaa molemmissa maissa. Kotimaassaan Couple of Knives myi singlenä platinaa.

Yhtye oli jo albumilla Burning Heaven kokeillut Thrash Metallia ja he päättivät omistaa kolmannen albuminsa kokonaan sille. Yhtyeellä kesti kaksi vuotta harjoitella Thrash Metallille tyypillisiä sointuja ja lauluaiheita, mutta työ palkittiin vuonna 1985, kun kolmas albumi Tower of Fire ilmestyi. Albumi myi tuplaplatinaa Walschteinissa, Slaviassa, Hungariassa, Azzurriassa ja platinaa Jeylannissa ja Baleriassa. Kirjalassa, Thedeanissa ja Khaliforniassa albumi myi kultaa ja albumilta nousi maailman hittilistan kärkeen Tombstone-single. Albumilla yhtyeeseen tuli mukaan Fred Purster.

80-luvun loppu ja Laron Overstringin kuolema Muokkaa

Ironica julkaisi vuonna 1986 aikaisempia albumeita heikommin menestyneen Metal Fantasy-albumin. Sen jälkeen yhty piti vuoden verran taukoa niin kiertueista kuin uusien kappaleiden tekemisestä ja vuonna 1988 julkaistiin Ordinary Death, joka menestyi yhtä hyvin kuin edeltäjänsäkin. Ordinary Death -albumilta julkaistiin hittisingle Once.

Yhtyeen alkuperäisen kokoonpanon loppu koitti vuonna 1989 heti Computing Rock-albumin jälkeen. Yhtye oli siirtynyt Overstringin pyynnöstä pehmeämpään tyyliin, Hard Rockiin ja koska Computing Rock ei enää menestynyt, yhtye ajautui sisäisiin riitoihin. Riidat loppuivat tyystin, kun Laron Overstring kuoli auto-onnettomuudessa rekan törmättyä hänen henkilöautoonsa. Sen jälkeen yhtye sopi sääntöjä itselleen ja pidettiin vuoden tauko, jotta löydettäisiin uusi basisti.

90-luvun kulta-aika Muokkaa

James Hitmanin entinen koulutoveri ja ex-metalliyhtyekitaristi Donockley Cloche otettiin Ironicaan mukaan basistiksi ja taustakitaristiksi. Näin Ronald MacDonald pääsi soittamaan kokonaan soolokitaraa. Ironica julkaisi vuonna 1991 albumin Freedom of Fire ja siitä tuli suuri menestys. Kaikki yhtyeen jäsenet vakuuttuivat Clochen taidoista ja hänen osaansa yhtyeessä korostettiin. Kuitenkin albumin ilmestyttyä yhtyeen taustalaulaja Fred Purster jätti yhtyeen.

Yhtye aloitti vuonna 1992 uuden albumin suunnittelun. Albumia suunniteltiin Freedom of Fire -albumin ja yhdeksännen albumin "välialbumiksi", joka olisi hieman yhtyeen aikaisempia tuotoksia kevyempi. Näin yhtye teki albumille ensimmäiset rock- ja metalliballadinsa. Albuminsa julkaistiin vuonna 1993 nimellä Ironica ja siitä muodostui nopeasti Ironican historian menestynein albumi. Yhtye ei aluksi käsittänyt Ironican suosiota, joten sen jäsenet päättivät tehdä sitä raskaamman albumin Ironically Ironica. Siitäkin muodostui yhtyeen hämmästykseksi suuri menestys ja Ironica myi timanttia ja Ironically Ironica triplaplatinaa.

Yhtyeen 90-luvun kulta-aika jatkui albumilla Who Are The Winners?. Se myi parhaimmillaan platinaa ja sen jälkeen yhtye piti uransa pisimmän tauon, peräti neljä vuotta. Monet fanit alkoivat epäillä yhtyeen lopettaneen, kun vuonna 2000 ei tullut albumia. Yhtye kuitenkin lupasi vuodelle 2001 albumin.

2000-2010 Muokkaa

Ironica teki kuten oli luvannut ja vuonna 2001 ilmestyi Chains of God. Albumi tuotti paljon, koska sitä oli odotettu niin pitkään. Albumi ei kuitenkaan rikkonut platinarajaa ja ylsi parhaimmillaan kultalevyyn. Sen jälkeen yhtye piti taas pitkän tauon ja julkaisi vuonna 2005 Metal Motive -albumin, joka ylsi platinalevyyn. Vuosina 2008 ja 2010 julkaistiin Turbulence ja The Grim Reaper, joista edellä mainittu menestyi loistavasti.

2010-luvun uusi nousu Muokkaa

Ironica julkaisi vuonna 2012 albumin The Son of The Rapist, joka on yhtyeen raskain albumi. Albumilla laulettiin väkivallasta, raiskauksista ja kodittomuudesta. Albumi joutui sensuroitiin San Theodoroksessa, Novriassa ja Kyporiassa ja se meinattiin sensuroida Khaliforniassa. Ironicalla on kuitenkin niin suuri fanikunta Khaliforniassa ettei sitä voitua sensuroida siellä.

The Son of The Rapist -albumin jälkeen yhtye kevensi taas musiikkiaan ja julkaisi vuonna 2015 albumin Longman, josta tuli paljon edeltäjäänsä suosituimpia. Siltä julkaistiin hittisinglet Only Love Makes Death ja Only Love Makes You Die. Albumi ylsi platinalevyyn.

Vuonna 2016, eli vuosi sitten, yhtye julkaisi albumin Lightwired. Albumin tyylilaji sijoittui yhtyeen klassisemman metallin aikakauteen 80-luvun alkuun. Albumia kehuttiin hienoksi paluuksi juurille ja se on yltänyt vuoteen 2017 mennessä tuplaplatinaan.

Kokoonpano Muokkaa

James Hitman (1981-) Muokkaa

James Peerd Hitman (s. 1960) on Ironican pääsolisti ja kitaristi. Hän on toinen yhtyeen perustajajäsenistä ja on kuulunut yhtyeen kokoonpanoon sen perustamisesta lähtien. Hitman oli Laron Overstringin hyvä ystävä ja hän on myös David Blackin vanha tuttu.

Ronald MacDonald (1981-) Muokkaa

Ronald Mike MacDonald (s. 1958) on Ironican soolokitaristi. Hän liittyi yhtyeeseen David Blackin kanssa Overstringin ja Hitmanin pyynnöstä. MacDonald soittaa yleensä Ironican kappaleiden pitkät kitarariffit ja soolokitaraosuudet. Hän soittaa yleensä parina Hitmanin kanssa.

David Black (1981-) Muokkaa

David "Dave" Black (s. 1959) on Ironican rumpalisti ja rytmintekijä. Hän kaavailee kaikkiin kappaleisiin rytmin ja soittaa sen aina ennen muita äänityksiä rummuilla kappaleiden taustalle. Hän käyttää Jumppelin rumpuja ja rumpukapuloita. Black on ollut myös sanoittamassa yhtyeen lauluja.

Donockley Cloche (1991-) Muokkaa

Donockley "Don" Richard Cloche (s. 1967) on Ironican rytmikitaristi ja basisti. Hän tekee tiivistä yhteistyötä Blackin kanssa ja auttaa häntä kappaleiden rytmityksessä. Cloche äänittää osuutensa kappaleissa yleensä viimeiseksi ja hän ei puutu paljoa sanoituksiin. Yhtyeen muut jäsenet ovat luonehtineet Clochea hiljaiseksi, mutta huumorintajuiseksi ja rennoksi kaveriksi.

Fredd Purster (1985-1991) Muokkaa

Freddie Jack Purster (s. 1964) oli Ironican basisti vuosina 1985-1991. Hän oli mukana albumeilla Tower of Fire, Metal Fantasy, Ordinary Death, Computing Rock ja Freedom of Fire. Pursterilla ei ollut kovinkaan tiivistä suhdetta yhtyeeseen ja hän halusi yleensä äänittää basistinosuutensa nopeasti ja yksin. Purster jätti yhtyeen vuonna 1991 todettuaan olevansa yhteenkuulumaton yhtyeen kanssa.

Laron Overstring (1981-1989) Muokkaa

Laron John Overstring (s. 1955) oli Ironican basisti ja toinen perustajajäsen. Hänellä oli suuri rooli yhtyeen tyylisuunnan vakiintumisessa ja imagossa. Overstring sanoitti kaikki kappaleet Hitmanin kanssa vuoteeen 1988 asti, kunnes hän päätti jättää sen homman yhtyeen muille jäsenille. Overstringilla oli huonot välit Fredd Pursteriin ja he olivat usein riidoissa.

Overstringia on myöhemmin luonnehdittu maailman parhaimmaksi tai merkittävimmäksi basistiksi. Hän soitti bassoaan niin vahvalla ja kuuluvalla äänellä, että sen saattoi melkein erottaa kitaroiden äänistä. Overstring hymyili aina keikoilla. Hän kuoli vuonna 1989 auto-onnettomuudessa rekan tormättyä hänen henkilöautoonsa. Overstring oli mukana albumeilla Hello Metal, Burning Heaven, Tower of Fire, Metal Fantasy, Ordinary Death ja Computing Rock.

Tuotanto Muokkaa

Studioalbumit Muokkaa

  1. Hello Metal (1981)
  2. Burning Heaven (1982)
  3. Tower of Fire (1985)
  4. Metal Fantasy (1986)
  5. Ordinary Death (1988)
  6. Computing Rock (1989)
  7. Freedom of Fire (1991)
  8. Ironica (1993)
  9. Ironically Ironica (1994)
  10. Who Are The Winners? (1997)
  11. Chains of God (2001)
  12. Metal Motive (2005)
  13. Turbulence (2008)
  14. The Grim Reaper (2010)
  15. The Son of The Rapist (2012)
  16. Longman (2014)
  17. Lightwired (2016)

Kokoelma-albumit Muokkaa

  1. Ironically 80's (1990)
  2. The Best of Ironica (1998)
  3. Electrified 2000-2010 (2011)
  4. Collected Lightwires (2016)

Livealbumit Muokkaa

  1. Spacerock Londonium (1983)
  2. Spacemetal Londonium (1986)
  3. Ordinary World Tour in Budapest (1988)
  4. Computing World Tour in Evanloun (1989)
  5. Ironica World Tour in Tabioca (1995)
  6. Clocks World Tour in Kaivo (2002)
  7. The Grim Reaper Tour Parsaloona (2011)
  8. Lightwired in Blanco (2016)

Singlet Muokkaa

//tulossa//