Suur-Saavin puolustus on yksi Kalavaleen keskeisimmistä kohtauksista kokoelman loppuosassa. Siitä kerrotaan kymmenen runon muodostamassa luvussa, jossa esitellään kaksi näkökulmaa hyvästä ja pahasta.
Kalavale on Gualadorin kansalliseepos ja yksi maailman arvostetuimmista gualadorilaisista kirjallisuuden tuotoksista. Kalavale on runokokoelma, jonka kokosi Gualadorin kansallisrunoilija ja -kirjailija Alexis Loonruut vuonna 1877, kierrettyään Gualadoria peräti kymmenen vuotta.
Kalavaletta on säilytetty Karlostadon kansallismuseossa, mutta se varastettiin sieltä 5. toukokuuta 2017.
Tarinan synty[]
Loonruut kokosi Kalavaleen vanhoista gualadorilaisista kansantaruista, joihin kuului myös vanhoja inkojen iltasatuja ja maailman synnyn myyttejä. Loonruut muokkasi, sovelsi ja sovitti runoja yhteen muodostaen yhden selvän kokonaisuuden.
Sisältö[]
Alkuosa[]
Kokoelman alkuosa koostuu kahdestakymmenestä runosta, joissa kerrotaan maailman synnystä, Suurista Tietäjistä ja merien pedoista.
Alkuosan tunnetuimmat kohtaukset ovat Vunnamaasen ja Jukkavaisen laulantamittelö, Suur-Saavin uudellentaonta ja Sepe Ilmavaivaisen miekantaonta.
Keskiosa[]
Kokoelman keskiosassa esitellään Kalavaleen tarujen antagonisti, eli Kylmän Akka, joka esitellään kumaraselkäisenä noitana joka asuu pohjoisessa. Akka varastaa Vunnamaaselta Suur-Saavin, mutta hajottaa sen ja pakottaa Sepe Ilmavaivaisen korjaamaan sen.
Sepe korjaa Suur-Saavin, mutta aloittaa pian sen jälkeen avuksi tulleen Jukkavaisen kanssa nukutuslaulannan, jonka seurauksena Suuret Tietäjät, Etelän asukkaiden sotaurhot ja Vunnamaanen tulevat pelastamaan Suur-Saavin Kylmän Akalta.
Loppuosa[]
Kokoelman loppuosassa kerrotaan pääasiassa Kalavaleen tarujen loppumisesta, Suur-Saavin tuhoutumisesta ja Vunnamaasen matkasta maailman ääriin.
Kylmän Akka ja muut pohjoisen väki herää ja he Akka muuttuu kotkaksi voidakseen varastaa Suur-Saavin. Hän lentää Suur-Saavia kuljettavalle laivalle, mutta uppoaa meren syvyyksiin Vunnamaasen, Sepe Ilmavaivaisen ja Jukkavaisen puolustaessa sitä Etelän sotaurhojen kanssa.
Kun Suur-Saavi on turvassa etelässä, Suuret Tietäjät tuhoavat sen ja Vunnamaanen matkustaa maailman ääriin etsiäkseen maailman luoneen Äiti Ankan.
Arvostus ja kritiikki[]
Kalavale ei ollut kovinkaan arvostettu 1800-luvulla ja sitä pidettiin pakanallisena. Kuitenkin 1900-luvun alussa kirjan arvostus kasvoi ja siitä tuli vuonna 1922 Gualadorin kansalliseepos. Sen tarut ovat kiehtoneet lukuisia nykyajan kirjailijoita ja J. L. L. Dolkienin Sirumalja-kirjan Tumppi-taru perustuu Sepe Ilmavaivaisen kohtaloon.
Kritiikki Kalavaleeseen kohdistuu pääasiassa sen pakanallisuuteen, vaikka Loonruut ei tarkoittanutkaan sitä miksikään teoreettiseksi uskonnonkirjaksi, vaan Gualadorin kansallistarujen yhdistäjäksi ja kansallistunteen kohottajaksi.