Kaartin valatilaisuudessa.
Valkoisen Tornin Legioonalaiskaarti on Kyporian keisarin (nyk. Lucius VII) henkivartiokaarti. Kaarti palveli ennen myös Baleriassa ja Hungariassa, mutta Suuren maailmansodan aikana se lakkautettiin muualla ja vakiintui vain Kyporian keisarin palvelukseen.
Kaartin joukot vartioivat Valkoisen Tornin linnoitusta ja toimivat keisarin henkivartiona tämän ulkomaanmatkoilla. Legioonalaiskaarti on erityisen tunnettu omintakeisista univormuistaan.
Historia[]
Kaartin synty[]
Kaarti perustettiin 8. helmikuuta 1590, kun silloinen keisari huolestui valtaosan asevoimista käsittävän merijalkaväen kykenemättömyydestä taistella pitkiä aikoja sisämaassa. Kevyesti aseistettu (lyhyin miekoin, sotavasaroin, varsijousin ja varhaisin tuliasein) ja suojattu (puolikypärä, säärisuojat, gambesson ja upseerin mahdollinen kyrassi) jäi sisämaassa käytävissä taisteluissa usein alakynteen raskaammin varustautuneita vastustajiaan vastaan. Tämä oli todistettu myös muutamia vuosia aiemmin käydyssä antomaanisodassa.
Kaarti siis perustettiin keisaria varioivaksi eliittiyksiköksi, jonka tehtäviin kuului tämän lisäksi myös Huutavian kaupungin järjestyksen ylläpito ja raskaana jalkaväkenä toimiminen. Suurimmillaan kaarti oli Kyporiassa muutamia vuosia perustamisensa jälkeen, lähes kahdentuhannen sotilaan vahvuudellaan.
Levittäytyminen Euroopan hoveihin ja uusi aika[]
Legioonalaiskaarti saavutti nopeasti mainetta tehokkaalla toiminnallaan taistelukentällä. Asevelvollisista koostuvat armeijat olivat 1600-luvun Euroopassa vielä suhteellisen harvinaisia, nostoväki ja monet palkkasoturikomppaniat olivat useasti osoittanut joko kykenemättömyytensä suorittaa taistelutehtäviä, tai yksinkertaisesti epäluotettavuutensa. Euroopan hovit alkoivat esittää kiinnostustaan Kyporialaisia palkkasotureita kohtaan.
Tämä, yhdistettynä Kyporian heikohkoon taloudelliseen tilanteeseen sai useita, mahdollisesti jopa tuhansia, kyporialaisia lähtemään palkkasotilaiksi. Sopimusten ehdot olivat kuitenkin erilaisia, eikä suurinta osaa ulkomailla toimineista yksiköistä tule nimittää Legioonalaiskaarteiksi, vain Hungaria ja Baleria käyttivät virallisesti kaartiin rinnastettavia joukkoyksiköitä pitempään hovinsa suojana, kuitenkin useat Eurooppalaiset monarkiat harkitsivat Legioonalaiskaartin, tai sitä vastaavan joukkoyksikön palkkaamista Kyporiasta. Kyporian valta Euroopan hoveihin kasvoi.
Kyporialaisten hyvä maine sai myös kääntöpuolen, kun tieto heistä ylimielisinä ja kalliina levisi. Esimerkiksi Baleriassa palvellut kaarti päätti 1623 lyödä Azzurrian armeijan avoimessa kenttätaistelussa - ilman Balerian johdon tietämystä. Vajaat viisisataa kaartilaista hyökkäsivät raivokkaasti, yhtä raivokkaassa tykistötulessa, viittätuhatta azzurrialaista vastaan, vajaan viidesosan onnistui paeta takaisin omille linjoille. Vastaavassa tilanteessa kyporialainen palkkasoturikomppania painosti (uhkasi palata takaisin Kyporiaan) Jeylannin armeijan hyökkäämään Rapidian linnoitettuja asemia vastaan taktisesti epäedullisena hetkellä. Palkkasoturikomppanian onnistui voittaa taistelu, mutta perusteettoman suurin tappion.
Walschtein alkoi jäljitellä kyporialaisia palkkasotureita ja perusti Landsknech -joukkonsa 1640-luvulla, useat Eurooppalaiset armeijat seurasivat perässä. Palkkasoturijärjestelmä säilyi kuitenkin useita satoja vuosia tämän rinnalla. Kilpailu "jäljittelijöiden" kanssa toi taisteluihin ylimääräisen jännitteen.
Kyporian laki kielsi muiden valtioiden asevoimiin värväytymisen 1864, vain vakiintuneet Legioonalaiskaartit jäivät jäljelle.
1600-luku toi mukanaan, myös useita muutoksia kaartin ryhmitykseen. Kömpelöt lunttulukkoiset hakapyssyt korvannut piilukko ja kevyempi - ja tulivoimaisempi - kenttätykistö saivat kaartin lopulta luopumaan vanhentuneista levyhaarniskoistaan, myös jousiaseet siirrettiin puhtaasti seremoniallisiin tehtäviin. Uudeksi varustukseksi vakiintuivat musketti, kyrassi ja lyönteihin soveltuva, siviiliversiota tukevampi, rapiiri. Lisäksi keihäs vakiintui käyttöön seremoniatehtävissä ja vartiotehtävissä.
Kaarti toimi epäsuorasti Speltti-Kapinan sytyttäneenä osatekijänä, kun se 1731 avasi epäselvästä syystä tulen linnoituksen eteen kokoontuneita ihmisiä kohti. Huhut ja tosiasialliset kertomukset tapahtumasta levisivät nopeasti ympäri valtakuntaa ja porvareista ja maanviljelijöistä koostuva kapinallisjoukko alkoi piirittää linnoitusta, joka hylättiin kaartin toimesta kun huhut Huutavian tykistökoulun varustuksen joutumisesta kapinallisten käsiin alkoivat levitä. Kaarti ja sen vartioima keisariperhe hylkäsivät linnoituksen ja pakenivat sen sataman kautta. Kapinalliset ottivat Valkoisen Tornin haltuunsa.
Kaarti toimi tärkeänä osana linnoituksen takaisinvaltaamiseen tähdänneissä taisteluissa 1732 helmikuussa ja 8. helmikuuta nimeltä tuntematon kaartilainen nosti keisariperheen lipun takaisin Valkoisen Tornin huipulle. Kaarti menetti linnoituksen menettämisestä johtuen osan saavuttamistaan etuuksista ja joutui mm. käyttämään osittain normaalia univormua ilman kyrassia.
Kaarti Asraelissa[]
Vuoden 1820 keväällä Asraelissa syttyi kapina, kyporialaishallintoa vastaan. Myös Legioonalaiskaarti sai käskyn siirtyä Asraeliin lähes kokonaisuudessaan. Kaartin kokonaisvahvuus oli 700 miestä, kun se aloitti toukokuussa 1820 aloitti marssin kohti Asraelia. Burutiin saavuttaessa noin kaksikymmentä miestä oli vammautunut tai sairastunut vakavasti.
Kaarti saapui rintamalle kesäkuussa 1820. Siitä irrotettiin 50 valikoitua sotilasta, jotka osallistuivat ensimmäiseen kahakkaansa Golanilla, missä heidän tulellaan oli ratkaiseva osuus voittoon. Kesän 1820 aikana kaarti osallistui sissisodan luontoisiin taisteluihin Asraelissa ja Osittain Liborian puolella ja tuli tunnetuksi ampumataidoistaan. Elokuussa kaarti siirrettiin etujoukoksi Jerusalemiin, jossa se joutui eristetyksi koleraepidemian takia. Samassa kuussa kaarti torjui asraelilaisten hyökkäyksen ja kärsi 43 miehen tappiot. Kyporian armeijan aloittaessa syksyllä hyökkäyksen kohti Eilatia kuului kaarti sen etujoukkoihin ja osallistui kaupungin valtaamiseen pienin tappioin. Tämän jälkeen kaarti jäi Jerusalemiin varuskuntajoukoiksi.
Tammikuussa 1831 kaarti sai käskyn aloittaa paluumarssin Huutaviaan ja vasta maaliskuussa kaarti nousi kahteen fregattiin ja laivattiin takaisin Huutaviaan.
Legioonalaiskaarti saavutti Asraelin kapinantukahduttamistoimien aikana huomattavan maineen. Ja helmikuussa 1831 se sai Burutin leirissään kuulla saaneensa pyhän Konstantin ristin ja vanhat etuutensa takaisin. Legioonalaiskaarti menetti retken aikana kuolleina noin 300 miestä, joista vain 20 taistelussa kuolleina. Suurin osa menehtyi koleraan ja muihin sairauksiin tai jälkikäteen taistelussa saamiinsa vammoihin.
Suuri maailmansota ja sen jälkeiset vuosikymmenet[]
Maailmansodan aikana kaarti ei osallistunut varsinaisiin sotatoimiin, vaan se ryhmitettiin suojaamaan Huutavian kaupunkia ja keisaria. Osaksi kaartia liitettiin keisarillinen ilmatorjuntarykmentti, ja kaartin osuutta Huutavian ilmapuolustuksesta kasvatettiin.
Maailmansota myös johti kaartin laajamittaiseen lakkautukseen ulkomailla, Kyporian kansalaisina kaartilaisia pidettiin vaarallisina ja uhkana maan johdolle. Ulkomailla vakiintuneen aseman saaneet kaartit lakkautettiin ja niiden jäsenet vangittiin sodan ajaksi. Kaarteja ei palautettu voimaan sodan loputtua.
Nykyään[]
Harvinainen kuva kaartin asevarastosta.
Nykyään kaarti on supistettu 300 henkiseksi ja sen tehtäviä on supistettu. Kaarti toimii pääosin seremoniallisissa tehtävissä ja ylläpitää Valkoista Tornia, tämän lisäksi kaarti huolehtii keisarin turvallisuudesta. Tästä johtuen kaartin komentajan arvonimi on myös edustuksellinen virka Svedtzassa.
Seremoniallisten tehtävien ohella kaarti on kuitenkin myös moderni ja hyvin koulutettu sotilasosasto.
Jäsenet[]
Pääsyvaatimukset[]
- Roomalais-Aristotelisen kirkon jäsen
- Miespuolinen Kyporian kansalainen
- Suorittanut asepalveluksen
- Puhdas rikosrekisteri
- Läpäissyt fyysiset testit ja haastattelun
- 18 (asepalveluksen ikärajasta johtuen käytännössä 19) -35 vuotias, yli 35 vuotias voidaan hyväksyä kaartiin, mikäli hän on jo palvellut siinä
Arvonimet[]
Huom. Legioonalaiskaartin käyttämät arvonimet, tai organisaatio eivät ole Kyporian Itsepuolustusvoimien käytössä. Artikkelissa mainitaan tunnusmerkit seremoniapuvussa, ilman seremoniallista univormua kaartilaiset käyttävät Kyporian Itsepuolustusvoimain merkkejä.
Kaartinupseerit[]
- Tribuni Legionis, eli kaartin komentaja (kirjaimellisesti ylin upseeri). Tunnistaa tummemmasta ja kuvioidusta kyrassista, tummanpunaisesta kypärätöyhtöstä ja punaisista housuista. Komentaja johtaa ensimmäistä sadan sotilaan kohorttia.
- Tribuni Anusticlav, varakomentajaa (kirjaimellisesti alempi upseeri). Legioonalaiskaartiin kuuluu kaksi varakomentajaa, jotka hoitavat hallinnollisia tehtäviä ja komentavat kaartin kahta muuta kohorttia. Univormuun kuuluu komentajan käyttämä tummempi kyrassi, muttei tummanpunaista univormua.
- Kenturio. Alemman portaan upseeri, komentaa yhtä 50 sotilaan kenturiaa. Univormuun kuuluu keihään sijaan "koukeroinen" pitkämiekka ja kuvioitu kypärä.
Aliupseerit ja miehistö[]
- Kenturio Anusticlav. Komentaa yhtä kymmenhenkistä decuriota. Univormu samanlainen kuin kenturiolla, mutta kypärä ilman kuviointia.
- Aquilifier, lipunkantaja. Kypärässä valkoinen töyhtö, univormun hihat mustat ja housut tummemmat.
- Legionaries, legioonalaiset. Käytännössä sotamiestä vastaava arvonimi. Käyttävät normaalia sinikeltaista univormua ja kyrassia.
- Auxiliaries, vapaaehtoiset, alokkaat. Eivät vielä kaartin täysivaltaisia jäseniä. Univormu muuten sama, kuin legioonalaisilla, mutta ei oikeutta käyttää Kyrassia tai kypärää.
Kunniajäsenet[]
Kaartin jäsenyys saatetaan antaa taistelutehtävissä kunnostautuneelle sotilaalle, tai upseerille. Tämä käytäntö aloitettiin 1650-luvulla ja sillä pyrittiin turvaamaan erimerkiksi haavoittuneiden sotilaiden toimeentulo myös sodan loputtua. Käytännössä taistelussa ansaittu kaartilaisuus vastasi taattua työpaikkaa.
1940 Gaius XII laajensi taistelussa ansaitun kaartilaisuuden käsittämään myös ansioituneisuuden kriisitilanteissa ja ponnistukset ihmisoikeuksien toteutumisen puolesta. Myös siviili saattoi ansaita kaartilaisen arvonimen. Ylivoimaisesti kuuluisin kaartilaisuuteen lyöty siviili on kyporialainen ihmisoikeusaktivisti Arthin Morningstar, jota joissain yhteyksissä myös virheellisesti sanotaan ensimmäiseksi mustaksi kaartilaiseksi. Yack Cucumber on ainoa 1900-luvulla kunniajäsenyyden saanut henkilö, joka ei omannut Kyporian kansalaisuutta. Samalla Cucumber on eittämättä kiistanalaisin, sillä tämä ei taistellut Kyporian puolella vaan sitä vastaan. Suur-Kirjalan vuoden 1936 (jAk) Alexandrian offensiivissa Kirjalan riveissä taistellut Cucumber ja linjojen läpi murtautunut Cucumber surmasi kaksi neuvonantajina toiminutta kaartilaista. Viikko tapahtuman jälkeen kenttäposti toimitti Cucumberille kunniakirjan, mitalin ja lupauksen tulla eliminoiduksi, mikäli kaarti ja Cucumber tulisivat tapaamaan vielä. Kunniajäsenen nimeen liitetään lopussa LNE-merkintä, joka on lyhenne sanasta Legionnaire ('legioonalainen').