FANDOM


Lindorin kieli
Oma nimi lindorenna
Tiedot
Alue Euraasia
Virallinen kieli Thedean
Puhujia n. 17,9 milj.
Sija x
Kirjaimisto latinalainen

vedar

Kielenhuolto Lingue Domesticae
YST-2 -koodi LID

Lindorin kieli (lid. lindorenna) on Thedeanissa puhuttava kieli. Äidinkielenään sitä puhuu lähes 18 miljoonaa ihmistä. Lähes kaikki puhujista asuvat Thedeanissa.

Lindor on erittäin monimutkainen kieli, mutta samalla kaunista kuunneltavaa. Se äänestettiinkin vuosina 2004 ja 2007 maailman kauneimmaksi kieleksi.

Äänneoppi Muokkaa

Vokaalit Muokkaa

Lindorissa on viisi vokaalia, a, e, i, o ja u. Huomioitavaa on, ettei y ole lindorin kielessä vokaali vaan puolivokaali, joka ääntyy [j]. Myös u on puolivokaali [w] kun se seuraa q-kirjainta.

Pitkät vokaalit merkitään aksentilla (à, è jne.). Tämän rinnalla käytetään myös ns. ylipitkää vokaalia, joka merkitään sirkumfleksillä (â, ê jne.). Molemmat näistä äännetään normaalisti samalla tavoin pitkänä vokaalina, esim [ɑ:]. Ero näiden välillä kuitenkin on. Esimerkiksi sana àmhàir (”tänään”) lausutaan [ɑ:mhair], vaikka molempien a-vokaalien pitäisi säännön mukaan olla pitkiä. Vokaalin pidentymisen sijaan jälkimmäinen a muuttuukin avoimemmaksi. Tätä tapahtuu useissa muissakin tapauksissa. Gravis-tarkkeella merkitty niin kutsuttu puolipitkä vokaali ääntyykin pitkänä tai lyhyenä riippuen sanan pituudesta ja painotuksesta. Sen sijaan sirkumfleksillä merkattava ylipitkä vokaali lausutaan aina pitkänä; esimerkiksi âmard (”voima”) lausutaan [ɑ:mɑrd].

Kolmas kirjoitetussa lindorissa käytettävä tarke on treema (ä, ë jne.). Tämä on tarkoitettu toimimaan erokepisteinä (ä-kirjain eivät siis äänny kuten suomessa). Ensisijaisesti nämä löytyvät i-kirjaimen päältä, sillä se usein halutaan erottaa diftongeissa edellisestä tai seuraavasta vokaalista, toissijaisesti e-kirjaimen päältä ja kolmantena a-kirjaimen päältä. Esimerkiksi verbissä ceïlenno (”unohtaa”) käytetään i:n päällä erokepisteitä. Joskus erokepisteet ovat jääneet sanaan vokaalin päälle sanan muututtua. Tästä hyvä esimerkki on sana elëch (”tuoli”), joka ennen kirjoitettiin eleïch. Myöhemmin i-kirjain pudotettiin kokonaan pois, mutta erokepisteet jäivät - ne vain siirrettiin e-kirjaimen päälle. Erokepisteitä ei tarvita, jos toisen vokaalin päällä on jo jokin muu tarke (ks. pidennysmerkit). Erokepisteiden olemassaoloa ei myöskään noteerata mitenkään vedarilla kirjoittaessa. Lindorissa esiintyvät diftongit ovat ae, ai, au, oi, ui, eu, ei ja ea.

Konsonantit Muokkaa

Lindorin kielen konsonantit ovat b, c, d, f, g, h, l, m, n, p, q, r, s, t ja v. Suurin osa näistä ääntyy suunnilleen kuten suomessa, mutta joidenkin ääntämisasuun on kiinnitettävä tarkemmin huomiota. Lisäksi yksittäisten konsonanttiäänteiden lisäksi on olemassa erilaisia konsonanttiyhdistelmiä, jotka lausuttaessa muodostavat erilaisia äänteitä.

C-kirjain ääntyy suurimmassa osassa tapauksista [k]. Esimerkiksi cilya [kiljɑ] ja cenno [ken:o]. Joissain harvoissa tapauksissa se kuitenkin saattaa ääntyä [s] ja nämä on oikeastaan opeteltava ulkoa. Esimerkiksi sana celen (”laulu”) ääntyy [selen].

H-kirjain toisen konsonantin parina lausutaan usein erillisenä äänteenä; esimerkiksi mh äännetään [mh]. Muutaman konsonantin parina se kuitenkin muodostaa uuden äänteen; nämä äänteet listattuna alla:

  • ch äännetään voimakkaana h-äänteenä [ç]: elëch [eleç]
  • dh ääntyy pehmeänä ”suhu-s:n” kaltaisena äänteenä [ɹ̠̊˔]: dhel [ɹ̠̊˔el]
  • th ääntyy englannista tuttuna frikatiivina [θ]: geïtha [geiθɑ]
    • voi kuitenkin myös ääntyä [th]: ethe [ethe]
  • bh ääntyy [w]: bhan [wɑn]

Ll-kirjainyhdistelmä ääntyy usein vain kaksois-l:nä [l:], mutta esimerkiksi t-, v- ja d-kirjainten perässä tai t-, d- ja c-kirjainten sekä ir-kirjainparin edellä se ääntyy suomalaisille verrattain vaikeana äänteenä [ɬ]. Esimerkiksi sana tllàn (”vuori”) ääntyy [tɬɑn]

Q-kirjain äännetään aina [k]. Tämä kyseinen kirjain ei kuitenkaan esiinny koskaan muuten kuin u-kirjaimen parina, jolloin ne muodostavat klusterin [kw]. Esimerkiksi quïnn (”miekka”) on yksi harvoista sanoista, joista löytyy q-kirjain.

Substantiivit Muokkaa

Lindorin substantiivit taipuvat kolmessa luvussa ja kuudessa sijamuodossa. Alun perin lukuja oli neljä kappaletta (yksikkö, monikko, duaali ja kollektiivi), mutta ajan kuluessa ja kielen kehittyessä duaali katosi olemattomiin.

Artikkeli Muokkaa

Lindorissa, kuten useimmissa muissakin kielissä, substantiivin yksikkö on sen yksinkertaisin, taivuttamaton muoto. Yksikkömuotoisella substantiivilla ei ole epämääräistä artikkelia, joten artikkelin puuttuminen tarkoittaa automaattisesti että substantiivi on epämääräisessä muodossa (cilya = ”(eräs) tähti”.)

Määräinen artikkeli kuitenkin löytyy sekä yksiköstä että monikosta (an). Sen käyttöön kuitenkin liittyy melko paljon rajoittavia sääntöjä. Arkisesta puhekielestä määräinen artikkeli onkin katoamassa kovaa vauhtia, sillä se tekee puheesta ”tönkömmän” kuuloista. Kuitenkin artikkeli on edelleen olemassa ja sitä käytetään kirjoitetussa kielessä. Esimerkiksi an cilya tarkoittaisi ”(tiettyä) tähteä”.

Yksi tärkeimmistä määräisen artikkelin käyttöä rajoittavista säännöistä on, ettei sitä pidä käyttää, jos kontekstista voidaan päättelemällä selvittää onko kyseessä jokin määritelty tai tietty asia vaiko vain jokin asia yleisesti. Lisäksi jos luetellaan jotain tiettyjä tai määriteltyjä asioita, tulee artikkeli asettaa vain ensimmäisen sanan eteen. Isä meidän -rukouksen viimeisestä lauseesta löytyy hyvä esimerkki molempiin sääntöihin: Èr Dene aïlye girollàd, âmard ai geïtha, ilma ai ilmare.

Tässä luetellaan kolme määriteltyä asiaa (girollàd, âmard ai geïtha = ”valtakunta, voima ja kunnia”). Näiden eteen siis kuuluisi vain yksi määräinen artikkeli. Tämä kuitenkin puuttuu, sillä kontekstista voidaan päätellä puhuttavan Jumalan valtakunnasta, voimasta ja kunniasta, jotka ymmärretään erikseen määritellyiksi käsitteiksi. Lause kuitenkin voitaisiin kirjoittaa myös ”Èr Dene aïlye an girollàd, âmard…”

Monikko Muokkaa

Raunin kielen monikkosäännöt ovat erittäin monimutkaiset, sillä vaikka ne ovatkin melko säännönmukaisia, vokaalit ja diftongit muuttuvat toisistaan poikkeavilla tavoilla vaikutuksen eli umlautin alaisena. Esimerkiksi sanan elëch (”tuoli”) monikkomuoto on êlich ja sanan âmard (”voima”) monikkomuoto on ammerd.

Täysin samat säännöt eivät kuitenkaan päde kaikissa tapauksissa, joten niihin luottaminen sokeasti ei ole kannattavaa. Esimerkiksi se, onko sana yksi vai kaksitavuinen, ja mikäli kaksitavuinen, päättyykö se a- vai e-vokaaliin vai konsonanttiin vaikuttavat suuresti sanan monikkomuotoon.

Osa monikoista on niin sanottuja päätteellisiä monikkosanoja. Tällaisen monikon pääte on yleensä -r, jota saattaa edeltää jokin vokaaleista i, e, a tai o. Esimerkiksi sana èan (”haltia”) taipuu monikossa èanor. Päätteellisetkin sanat tosin saattavat sisältää umlaut-modifikaatioita: esimerkiksi sana ethe (”järvi”) taipuu ethìr (ei **ether).

Vokaali A Muokkaa

Umlautissa taipuvasta a:sta tulee aina lähes poikkeuksetta e. Mikäli a on ”puolipitkä” à ja sitä ei seuraa toista vokaalia, muuttuu se pitkäksi e-äänteeksi (ê). Muussa tapauksessa toimitaan ensimmäisen säännön mukaan. Pitkä a (â) lyhenee lyhyeksi äänteeksi ja sitä seuraava konsonantti kahdentuu.

  • bhan > bhen (”käsi”)
  • brane > breni (”syntymä”)
  • mhàr > mhêr (”aika”)
  • mhàir > mheïr (”päivä”)
  • âmard > ammerd (”voima”)

Vokaali E Muokkaa

E-kirjain on taivutussäännöiltään ehkä monimutkaisin vokaali: se voi joko pysyä normaalissa muodossaan, muuttua pitkäksi (ê) tai i:ksi. Viimeksi mainituksi se yleensä muuttuu sanan viimeisessä tavussa (jos sanassa on useampi kuin yksi tavu). Jos sanan viimeinen tavu on samalla ainoa, muuttuu se seuraavien sääntöjen mukaan: jos e-kirjainta edeltää konsonanttiklusteri tai sen molemmilla puolilla on vain yksi konsonantti, muuttuu se pitkäksi ê:ksi – muussa tapauksessa siitä tulee i. Diftongissa e-kirjain on muuttumaton.

  • dhel > dhêl (”kuka, joka”)
  • elth > ilth (”koivu”)
  • elëch > êlich (”tuoli”)
  • teïlle > teïllìr (”kääpiö”)

Vokaali I Muokkaa

I-kirjaimesta ei ole paljoa sanottavaa, sillä se yleensä pysyy täysin muuttumattomana. Joissain sanoissa se saattaa muuttua pitkäksi (î), mutta näitä sanoja on melko harvassa.

Vokaali O Muokkaa

Umlautin vaikutuksesta o-kirjain muuttuu lähes aina i:ksi. On vain yksi poikkeus: mikäli o-kirjain muodostaa diftongin i-kirjaimen kanssa, tulee o:sta e-kirjain.

  • girol > giril (”kuningas”)
  • nôre > nîre (”vajaa, puolikas”)
  • goïl > geïl (”nimi”)

Sijamuodot Muokkaa

Raunin kielessä on kuusi kieliopillista sijaa, joilla jokaisella on oma päätteensä. Substantiivit noudattavat näitä päätteitä melko hyvin, mutta pieniä mutaatioita saattaa tapahtua erityisesti n-loppuisissa sanoissa. Alla listattuna kaikki sijamuodot päätteineen muutaman esimerkkisanan kanssa:

sija yksikkö pääte monikko pääte
nominatiivi ùill – ihminen
mhár – aika
ethe – järvi
cilya – tähti
celen – laulu
ùillir – ihmiset
mhêr – ajat
ethìr – järvet
cilyal – tähdet
celin – laulut
genetiivi ùillin – ihmisen
mhárn – ajan
ethen – järven
cilyan – tähden
celennin – laulun
-in

-n

ùillirn – ihmisten
mhêrn – aikojen
ethìrn – järvien
cilyalin – tähtien
celinnin – laulujen
-in

-n

akkusatiivi ùillinde – ihmistä
mhárinde – aikaa
ethende – järveä
cilyande – tähteä
celende – laulua
-inde

-nde

ùillirinde – ihmisiä
mhêrinde – aikoja
ethìrinde – järviä
cilyalinde – tähtiä
celinde – lauluja
-inde

-nde

lokatiivi ùillinnil – ihmisessä/-llä
mhárinnil – ajassa/-lla
ethennil – järvessä/-llä
cilyannil – tähdessä/-llä
celennil – laulussa/-lla
-innil

-nnil

ùillirinnil – ihmisissä/-llä
mhêrinnil – ajoissa/-lla
ethìrinnil – järvissä/-llä
cilyalinnil – tähdissä/-llä
celinnil – lauluissa/-lla
-innil

-nnil

ablatiivi ùillinneth – ihmisestä/-ltä
mhárinneth – ajasta/-lta
ethenneth – järvestä/-ltä
cilyanneth – tähdestä/-ltä
celenneth – laulusta/-lta
-inneth

-nneth

ùillirinneth – ihmisistä/-ltä
mhêrinneth – ajoista/-lta
ethìrinneth – järvistä/-ltä
cilyalinneth – tähdistä/-ltä
celinneth – lauluista/-lta
-inneth

-nneth

allatiivi ùillinnin – ihmiseen/-lle
mhárinnin – aikaan/-jalle
ethennin – järveen/-lle
cilyannin – tähteen/-delle
celennin – lauluun/-lle
-innin

-nnin

ùillirinnin – ihmisiin/-lle
mhêrinnin – aikoihin/-joille
ethìrinnin – järviin/-lle
cilyalinnin – tähtiin/-dille
celinnin – lauluihin/-lle
-innin

-nnin

Adjektiivit Muokkaa

Raunin kielen adjektiivit päättyvät usein a-vokaaliin:

  • milla ('kaunis')
  • villa ('valkoinen')
  • aura ('kirkas')
  • marda ('pimeä')

Osa vokaaleista päättyy myös e-kirjaimeen:

  • pîle ('hauska')
  • linne ('puhdas')

Adjektiivit eivät taivu sijamuodoissa eivätkä myöskään seuraa pääsanaansa monikossa. Adjektiivi on siis samassa muodossa sekä puhuttaessa kirkkaasta tähdestä (aura cilya) että kirkkaista tähdistä (aura cilyal). Jos adjektiivin taivuttaa sijamuodossa, on kyse adjektiivijohteisesta substantiivista, esimerkiksi aura ('kirkkaus') taipuu aurinnil ('kirkkaudessa').

Adjektiivin komparatiivi muodostetaan mil-sanalla, joka sijoitetaan adjektiivin eteen. Esimerkiksi mil marda ('tummempi/pimeämpi') tai mil milla ('kauniimpi'). Superlatiivi taas muodostetaan lisäämällä adjektiivin eteen sana and: and aura ('kirkkain') tai and linne ('puhtain').

Pronominit Muokkaa

Raunin kielen pronominit toimivat jokseenkin samalla tavalla suomen pronominien kanssa; ne siis esiintyvät lähinnä päätteissä ja itsenäisiä pronomineja käytetään melko harvoin. Lisäksi pronomineihin liittyy hyvin paljon monimutkaista taivuttelua ja prepositioiden käyttöä, sillä pronominit itsessään eivät taivu sijamuodoissa. Tämän vuoksi esimerkiksi 'minulle' kirjoitettaisiin i mên. Sen sijaan 'minulla' ilmaistaisiin subjektimuotoisella pronominilla ja veillo-verbillä: Im veille sên ('Se on minulla').

Itsenäiset pronominit Muokkaa

Alla listattuna raunin persoonapronominit kolmessa muodossaan. Subjektia käytetään hyvin harvoin, sillä tekijä näkyy verbin persoonapäätteestä. Objektipronomini on jo huomattavasti yleisempi, sillä sitä käytetään osoittamaan tekemisen kohteena oleva asia/olento. Esimerkiksi Oíllen sên ('Rakastan häntä/sitä'). Possessiivipronomini taas ilmoittaa suorasti omistuksen kohteen. Esimerkiksi menna gîr ('minun kruununi')

muoto subjekti pitkä

objekti

possessiivi
y. 1. p. im mên menna
y. 2. p. lea lên lenna
y. 3. p. se sên senna
m. 1. p. ve vên vene
m. 2. p. ne ên dene
m. 3. p. te tên tene

Verbin persoonapäätteet Muokkaa

Kuten yllä jo mainittiin, raunin kielessä verbin tekijän voi nähdä persoonapäätteestä, jolloin subjektina esiintyvää persoonapronominia ei tarvita. Alla listattuna kaikki verbin persoonapäätteet:

muoto preesens/

perfekti

imperfekti/

pluskvamperfekti

y. 1. p. -en -enê
y. 2. p. -ye -yê
y. 3. p. -e
m. 1. p. -va -vê
m. 2. p. -de -tê
m. 3. p. -on -onê

Verbit Muokkaa

Raunin kielessä verbit taipuvat persoonissa kuten suomen kielessäkin. Täten persoonapronominia ei tarvitse ilmoittaa ennen verbiä, jotta tiedettäisiin kenestä on kyse. Verbien taivutusmuotoja ovat perusmuoto, viisi aikamuotoa (preesens, imperfekti, perfekti, pluskvamperfekti ja futuuri) sekä gerundi ja imperatiivi.

Raunin verbit jaetaan kahteen pääryhmään: persoonalliset ja persoonattomat verbit. Lisäksi persoonalliset verbit jaetaan vielä kahteen taivutusluokkaan eli konjugaatioon sen perusteella, miten ne taipuvat

Persoonallisten verbien taivutus Muokkaa

Ensimmäinen konjugaatio Muokkaa

Ensimmäisessä konjugaatiossa ovat kaikki säännölliset verbit, joiden perusmuoto päättyy -llo. Tällaisia ovat esimerkiksi eíllo ('tulla') ja vereíllo ('miettiä'). Näiden taivutus on sinänsä erikoista, että taivutettaessa aikamuodoissa, voi toisen sanavartalon l-kirjaimista pudottaa pois. Alla esimerkkiverbeinä jo mainitut eílla ja vereíllo, joista toinen on taivutettu lyhyemmin:

eíllo preesens imperfekti perfekti pluskvamperfekti
y. 1. p. eíllen eíllenê aíneíllen eíneíllenê
y. 2. p. eíllye eíll aíneíllye eíneíll
y. 3. p. eílle eíllê aíneílle eíneíllê
m. 1. p. eíllva eíll aíneíllva eíneíll
m. 2. p. eíllde eíll aíneíllde eíneíll
m. 3. p. eíllon eíllonê aíneíllon eíneíllonê

vereíllo

preesens imperfekti perfekti pluskvamperfekti
y. 1. p. vereílen vereílenê vereílen vereilenê
y. 2. p. vereílye vereíl vereílye vereil
y. 3. p. vereíle vereílê vereíle vereilê
m. 1. p. vereílva vereíl vereílva vereil
m. 2. p. vereílde vereíl vereílde vereil
m. 3. p. vereílon vereílonê vereílon vereilonê
Toinen konjugaatio Muokkaa

Toisessa konjugaatiossa ovat kaikki säännölliset verbit, joiden perusmuoto päättyy -nno Tällaisia ovat esimerkiksi cenno ('sanoa') ja mirinno ('juosta'). Toisen konjugaation verbit taipuvat huomattavasti eri tavalla kuin ensimmäisen konjugaation verbit, joten on hyvä muistaa molemmat taivutusluokat hyvin. Alla esimerkkiverbeinä jo mainitut cenno ja mirinno:

cenno preesens imperfekti perfekti pluskvamperfekti
y. 1. p cen cenê cen cenê
y. 2. p. cenye cen cenye cen
y. 3. p. cenne cê cenne cê
m. 1. p. cenva cen cenva cen
m. 2. p. cende cen cende cen
m. 3. p. con conê con conê
mirinno preesens imperfekti perfekti pluskvamperfekti
y. 1. p mirinen miri mirinen miri
y. 2. p. mirinye mirin mirinye mirin
y. 3. p. mirinne mirinnê mirine mirinnê
m. 1. p. mirinva mirin mirinva mirin
m. 2. p. mirinde mirin mirinde mirin
m. 3. p. mirinon mirinnonê mirinon mirinnonê

Persoonattomien verbien taivutus Muokkaa

Persoonattomia verbejä ovat kaikki ne verbit, joita joku ihminen tai muu ajatteleva olento ei voi tehdä. Esimerkiksi luonnon verbit kuten sataa (vesi), virrata (joki), paistaa/loistaa (aurinko, lamppu tms.) ja jyristä/ukkostaa (ukkonen) ovat persoonattomia verbejä, sillä niiden tekijä ei ole ajatteleva olento. Persoonattomat verbit taipuvat kuten persoonallisten verbien yksikön kolmannen persoonan verbit. Esimerkiksi siis jos haluttaisiin sanoa joen virtaavan länteen, kuuluisi se rauniksi Uín erille lindennin.

Futuuri Muokkaa

Jokaisella verbillä on myös viides aikamuoto, futuuri. Tämä kuitenkin ilmaistaan aina samalla päätteellä, joten poiketen muista verbeistä ei siitä voi suoraan tietää persoonaa. Niinpä sen kanssa on aina käytettävä itsenäistä subjektipronominia tai muuta sanaa määrittämään persoona. Futuurin pääte on aina -sse. Esimerkiksi sanan 'tulla' futuurimuoto olisi eíllesse. Jos haluttaisiin sanoa esimerkiksi 'Minä tulen olemaan täällä aina', kuuluisi se Im aíllesse go ilmare.

Gerundi ja imperatiivi Muokkaa

Gerundi on verbin substantiivimuoto. Esimerkiksi fereíllo-verbistä voidaan gerundin avulla taivuttaa substantiivi 'miekkailu'. Gerundin pääte on -all tai -eall ja se liitetään verbin vartaloon. Edellä mainittu sana 'miekkailu' olisi siis fereíleall. Joskus gerundia voidaan käyttää myös englannin kielen tavoin kestopreesensin muotona, kun apuverbinä käytetään peíllo ('tehdä'). Esimerkiksi min peíllen eíleall ('olen tulossa').

Sanajärjestys Muokkaa

Raunin kielen lauseiden sanajärjestys on yleisesti SPO: Im cellen celennir ('Minä laulan lauluja'). Subjektina toimivan persoonapronominin voi kuitenkin jättää pois, sillä se on liitettynä predikaattiin. Kysymyslause muodostetaan yksinkertaisesti joko nousevalla äänenpainolla tai kysymyssanalla. Mikäli kysymyssanana käytetään toista verbiä, yleensä peíllo-verbiä, vääntyy toinen verbi gerundimuotoiseksi: Peíllye teneall qrût-ùlbha? ('Puhutko qrûtia?').

Esimerkkejä Muokkaa

Yksinkertaista sanastoa Muokkaa

Veler! [veler] Hei!
Teíllìr! [teille] Kiitos!
Mera teíllìr! [mera teilliˑr] Paljon kiitoksia!
Laí mhàir! [lɑi mhair] Hyvää päivää!
Laí elmhàir! [lɑi elmhair] Hyvää yötä!
Dhel aíllde? [dʱel peil:de ɑileɑl:] Kuka olette?
Vedestìr! [vedestiˑr] Näkemiin!
Ceílende (mên)! [vɑiθe me:n] Anteeksi!
Nem peíllye? [nem peil:je] Mitä sinä teet?
Voil aíllye? [voi peil:je ɑileɑl:] Mitä kuuluu?
Laí, teíllir! [lɑi teilliˑr] Hyvää, kiitos!
Ai i lên, peíllye laí? [ɑi le:n peil:je lɑi] Entä sinulle? Kuuluuko hyvää?
Ceílenye, ò cliven... [vɑiθe o kliven] Anteeksi, en kuullut...
Laí branemhàir! [lɑi brɑnemhair] Hyvää syntymäpäivää!
Tenye qrût-ùlbha? [tenje kru:t'ulwɑ] Puhutko sinä qrûtia?
Òi, ten brass-ùlbha. [oi ten brɑss'ulwɑ] Kyllä, puhun brassia.
Ò ten cipre-ùlbha. [o ten sipre'ulwɑ] Ei, en puhu kyporiaa.

Isä meidän -rukous Muokkaa

Vene Veldùill Eleílinnil,
selva aílle Dene goíl.
Dene girollàd eíllesse,
Dene mallaín nhellesse,
Perennil ai Eleílinnil.
Veíllde vên àmhàir vene achair,
ceílende vene melhair,
èr ceílenva tên,

dhel peíllon melhair i vên.
Ò verende vên mírsannin,
cel enâllde vên aurinnin.
Èr Dene aílle girollàd, âmard ai geítha,
ilma ai ilmare. Vera.

Meidän Isämme Taivaassa,
pyhä on Teidän nimenne.
Teidän valtakuntanne tulkoon,
Teidän tahtonne tapahtukoon,
Maassa ja Taivaassa.
Meille antakaa tänään meidän elämämme leipä,
unohtakaa meidän syntimme,
kuten heidät unohdamme,

jotka tekevät syntiä meille.
Älkää meitä johdattako pahuuteen,
mutta meidät vapauttakaa kirkkauteen.
Kuten Teidän on valtakunta, voima ja kunnia,
nyt ja aina. "Aamen".

[vene velduil: eleilin:il

selva ɑil:e dene goil
dene girol:ɑˑd eil:es:e

dene mɑl:ɑin nhel:es:e
peren:il ɑi eleilin:il
veiɬde ve:n ɑˑmhair vene ɑçɑir
seilende vene melhɑir

eˑr seilenva te:n

dʱel peil:on melhɑir i ve:n
oˑ verende ve:n mirsɑn:in

sel enɑ:ɬde ve:n ɑurin:in
eˑr dene ɑil:e girol:ɑˑd ɑ:mɑrd ɑi geiθɑ
ilmɑ ɑi ilmɑre verɑ]