Lindorin kieli

Lindorin kieli
Oma nimi	lindorenna/raùnïenna
Tiedot
Alue	Australaasia
Virallinen kieli	Amrón
Puhujia	n.15,2 milj.
Sija	x
Kirjaimisto	latinalainen vedar
Kielenhuolto	Lingue Domesticae
YST-2 -koodi	LIA

Lindorin kieli (lia. ùlbha lindorenna), tai virallisemmin raunin kieli (lia. ùlbha raùnïenna) on Amrónissa puhuttava kieli. Äidinkielenään sitä puhuu reilu 15 miljoonaa ihmistä. Suurin osa kielen puhujista asuu Amrónissa.

Lindor on erittäin monimutkainen kieli, mutta samalla kaunista kuunneltavaa. Se äänestettiinkin vuosina 2004 ja 2007 maailman kauneimmaksi kieleksi.

Äänneoppi[]

Vokaalit[]

Lindorissa on viisi vokaalia, a, e, i, o ja u. Jokainen niistä voi esiintyä sekä lyhyenä että pitkänä. Lisäksi kielessä on viisi diftongia: ai, oi, ui, ei ja ea.

Pitkiä vokaaleja merkitään kahdella eri tavalla. Tavallinen kokopitkä vokaali merkitään sirkumfleksillä (â, ê jne.). Tämä lausutaan pitkänä huolimatta sananpainosta tai vokaaliäänteen sijainnista, kuten sanassa âmard ("voima"). Tämän lisäksi käytetään kuitenkin myös niin kutsuttua "puolipitkää vokaalia", jota merkitään laskevalla aksentilla (à, è jne.). Tämä lausutaan pitkänä vain ja ainoastaan silloin, kun sanan paino on kyseisellä vokaalilla. Muutoin tapahtuu vokaalimuutos. Esimerkiksi sanassa àmhàir ("tänään") ensimmäinen à on sananpainon vuoksi pidennetty, mutta jälkimmäinen muotoutuu vokaalimuutoksen seurauksena hieman avoimemmaksi.

Kolmas kirjoitetussa lindorissa käytettävä tarke on treema (ä, ë, ï). Se ei muuta vokaalin ääntämystä millään tavalla, vaan merkitsee ainoastaan hiatusta eli tavuväliä.Treemalla on tarkka järjestys siitä, minkä kirjaimen päällä se vokaaliyhdistelmässä esiintyy: ensimmäiseksi i:n päällä, toiseksi e:n päällä ja kolmanneksi, mutta hyvin harvoin, a:n päällä. Treemaa ei tarvita, mikäli vokaaliyhdistelmässä on jokin toinen aksenttimerkki: hiatus on tällöin selvä sellaisenaan.

Konsonantit[]

Lindorin kielen konsonanttiäänteitä merkitään kuudellatoista konsonanttikirjaimella ja kahdellatoista konsonanttikirjainten yhdistelmällä, joista jokaisella on oma ääntämisasunsa. Jotkin konsonanteista voivat myös esiintyä kahdentuneina, eli pitkinä konsonantteina. Lindorin konsonanttien foneettiset määritelmät ovat listattuna alla olevassa taulukossa:

taulukko tulossa joskus*

Substantiivit[]

Lindorin substantiivit taipuvat kolmessa luvussa ja kuudessa sijamuodossa. Alun perin lukuja oli neljä kappaletta (yksikkö, monikko, duaali ja kollektiivi), mutta ajan kuluessa ja kielen kehittyessä duaali katosi olemattomiin.

Artikkeli[]

Lindorissa, kuten useimmissa muissakin kielissä, substantiivin yksikkö on sen yksinkertaisin, taivuttamaton muoto. Yksikkömuotoisella substantiivilla ei ole epämääräistä artikkelia, joten artikkelin puuttuminen tarkoittaa automaattisesti että substantiivi on epämääräisessä muodossa (cilya = ”(eräs) tähti”.)

Määräinen artikkeli kuitenkin löytyy sekä yksiköstä että monikosta (an). Sen käyttöön kuitenkin liittyy melko paljon rajoittavia sääntöjä. Arkisesta puhekielestä määräinen artikkeli onkin katoamassa kovaa vauhtia, sillä se tekee puheesta ”tönkömmän” kuuloista. Kuitenkin artikkeli on edelleen olemassa ja sitä käytetään kirjoitetussa kielessä. Esimerkiksi an cilya tarkoittaisi ”(tiettyä) tähteä”.

Yksi tärkeimmistä määräisen artikkelin käyttöä rajoittavista säännöistä on, ettei sitä pidä käyttää, jos kontekstista voidaan päättelemällä selvittää onko kyseessä jokin määritelty tai tietty asia vaiko vain jokin asia yleisesti. Lisäksi jos luetellaan jotain tiettyjä tai määriteltyjä asioita, tulee artikkeli asettaa vain ensimmäisen sanan eteen. Isä meidän -rukouksen viimeisestä lauseesta löytyy hyvä esimerkki molempiin sääntöihin: Èr Dene aïlye girollàd, âmard ai geïtha, ilma ai ilmare.

Tässä luetellaan kolme määriteltyä asiaa (girollàd, âmard ai geïtha = ”valtakunta, voima ja kunnia”). Näiden eteen siis kuuluisi vain yksi määräinen artikkeli. Tämä kuitenkin puuttuu, sillä kontekstista voidaan päätellä puhuttavan Jumalan valtakunnasta, voimasta ja kunniasta, jotka ymmärretään erikseen määritellyiksi käsitteiksi. Lause kuitenkin voitaisiin kirjoittaa myös ”Èr Dene aïlye an girollàd, âmard…”

Monikko[]

Raunin kielen monikkosäännöt ovat erittäin monimutkaiset, sillä vaikka ne ovatkin melko säännönmukaisia, vokaalit ja diftongit muuttuvat toisistaan poikkeavilla tavoilla vaikutuksen eli umlautin alaisena. Esimerkiksi sanan elëch (”tuoli”) monikkomuoto on êlich ja sanan âmard (”voima”) monikkomuoto on ammerd.

Täysin samat säännöt eivät kuitenkaan päde kaikissa tapauksissa, joten niihin luottaminen sokeasti ei ole kannattavaa. Esimerkiksi se, onko sana yksi vai kaksitavuinen, ja mikäli kaksitavuinen, päättyykö se a- vai e-vokaaliin vai konsonanttiin vaikuttavat suuresti sanan monikkomuotoon.

Osa monikoista on niin sanottuja päätteellisiä monikkosanoja. Tällaisen monikon pääte on yleensä -r, jota saattaa edeltää jokin vokaaleista i, e, a tai o. Esimerkiksi sana èan (”haltia”) taipuu monikossa èanor. Päätteellisetkin sanat tosin saattavat sisältää umlaut-modifikaatioita: esimerkiksi sana ethe (”järvi”) taipuu ethìr (ei **ether).

Vokaali A[]

Umlautissa taipuvasta a:sta tulee aina lähes poikkeuksetta e. Mikäli a on ”puolipitkä” à ja sitä ei seuraa toista vokaalia, muuttuu se pitkäksi e-äänteeksi (ê). Muussa tapauksessa toimitaan ensimmäisen säännön mukaan. Pitkä a (â) lyhenee lyhyeksi äänteeksi ja sitä seuraava konsonantti kahdentuu.

bhan > bhen (”käsi”)
brane > breni (”syntymä”)

mhàr > mhêr (”aika”)

mhàir > mheïr (”päivä”)

âmard > ammerd (”voima”)

Vokaali E[]

E-kirjain on taivutussäännöiltään ehkä monimutkaisin vokaali: se voi joko pysyä normaalissa muodossaan, muuttua pitkäksi (ê) tai i:ksi. Viimeksi mainituksi se yleensä muuttuu sanan viimeisessä tavussa (jos sanassa on useampi kuin yksi tavu). Jos sanan viimeinen tavu on samalla ainoa, muuttuu se seuraavien sääntöjen mukaan: jos e-kirjainta edeltää konsonanttiklusteri tai sen molemmilla puolilla on vain yksi konsonantti, muuttuu se pitkäksi ê:ksi – muussa tapauksessa siitä tulee i. Diftongissa e-kirjain on muuttumaton.

dhel > dhêl (”kuka, joka”)

elth > ilth (”koivu”)

elëch > êlich (”tuoli”)

teïlle > teïllìr (”kääpiö”)

Vokaali I[]

I-kirjaimesta ei ole paljoa sanottavaa, sillä se yleensä pysyy täysin muuttumattomana. Joissain sanoissa se saattaa muuttua pitkäksi (î), mutta näitä sanoja on melko harvassa.

Vokaali O[]

Umlautin vaikutuksesta o-kirjain muuttuu lähes aina i:ksi. On vain yksi poikkeus: mikäli o-kirjain muodostaa diftongin i-kirjaimen kanssa, tulee o:sta e-kirjain.

girol > giril (”kuningas”)

nôre > nîre (”vajaa, puolikas”)

goïl > geïl (”nimi”)

Sijamuodot[]

Raunin kielessä on kuusi kieliopillista sijaa, joilla jokaisella on oma päätteensä. Substantiivit noudattavat näitä päätteitä melko hyvin, mutta pieniä mutaatioita saattaa tapahtua erityisesti n-loppuisissa sanoissa. Alla listattuna kaikki sijamuodot päätteineen muutaman esimerkkisanan kanssa:

sija	yksikkö	pääte	monikko	pääte
nominatiivi	ùill – ihminen mhár – aika ethe – järvi cilya – tähti celen – laulu	–	ùillir – ihmiset mhêr – ajat ethìr – järvet cilyal – tähdet celin – laulut	–
genetiivi	ùillin – ihmisen mhárn – ajan ethen – järven cilyan – tähden celennin – laulun	-in -n	ùillirn – ihmisten mhêrn – aikojen ethìrn – järvien cilyalin – tähtien celinnin – laulujen	-in -n
akkusatiivi	ùillinde – ihmistä mhárinde – aikaa ethende – järveä cilyande – tähteä celende – laulua	-inde -nde	ùillirinde – ihmisiä mhêrinde – aikoja ethìrinde – järviä cilyalinde – tähtiä celinde – lauluja	-inde -nde
lokatiivi	ùillinnil – ihmisessä/-llä mhárinnil – ajassa/-lla ethennil – järvessä/-llä cilyannil – tähdessä/-llä celennil – laulussa/-lla	-innil -nnil	ùillirinnil – ihmisissä/-llä mhêrinnil – ajoissa/-lla ethìrinnil – järvissä/-llä cilyalinnil – tähdissä/-llä celinnil – lauluissa/-lla	-innil -nnil
ablatiivi	ùillinneth – ihmisestä/-ltä mhárinneth – ajasta/-lta ethenneth – järvestä/-ltä cilyanneth – tähdestä/-ltä celenneth – laulusta/-lta	-inneth -nneth	ùillirinneth – ihmisistä/-ltä mhêrinneth – ajoista/-lta ethìrinneth – järvistä/-ltä cilyalinneth – tähdistä/-ltä celinneth – lauluista/-lta	-inneth -nneth
allatiivi	ùillinnin – ihmiseen/-lle mhárinnin – aikaan/-jalle ethennin – järveen/-lle cilyannin – tähteen/-delle celennin – lauluun/-lle	-innin -nnin	ùillirinnin – ihmisiin/-lle mhêrinnin – aikoihin/-joille ethìrinnin – järviin/-lle cilyalinnin – tähtiin/-dille celinnin – lauluihin/-lle	-innin -nnin

Adjektiivit[]

Raunin kielen adjektiivit päättyvät usein a-vokaaliin:

milla ('kaunis')
villa ('valkoinen')
aura ('kirkas')
marda ('pimeä')

Osa vokaaleista päättyy myös e-kirjaimeen:

pîle ('hauska')
linne ('puhdas')

Adjektiivit eivät taivu sijamuodoissa eivätkä myöskään seuraa pääsanaansa monikossa. Adjektiivi on siis samassa muodossa sekä puhuttaessa kirkkaasta tähdestä (aura cilya) että kirkkaista tähdistä (aura cilyal). Jos adjektiivin taivuttaa sijamuodossa, on kyse adjektiivijohteisesta substantiivista, esimerkiksi aura ('kirkkaus') taipuu aurinnil ('kirkkaudessa').

Adjektiivin komparatiivi muodostetaan mil-sanalla, joka sijoitetaan adjektiivin eteen. Esimerkiksi mil marda ('tummempi/pimeämpi') tai mil milla ('kauniimpi'). Superlatiivi taas muodostetaan lisäämällä adjektiivin eteen sana and: and aura ('kirkkain') tai and linne ('puhtain').

Pronominit[]

Raunin kielen pronominit toimivat jokseenkin samalla tavalla suomen pronominien kanssa; ne siis esiintyvät lähinnä päätteissä ja itsenäisiä pronomineja käytetään melko harvoin. Lisäksi pronomineihin liittyy hyvin paljon monimutkaista taivuttelua ja prepositioiden käyttöä, sillä pronominit itsessään eivät taivu sijamuodoissa. Tämän vuoksi esimerkiksi 'minulle' kirjoitettaisiin i mên. Sen sijaan 'minulla' ilmaistaisiin subjektimuotoisella pronominilla ja veillo-verbillä: Im veille sên ('Se on minulla').

Itsenäiset pronominit[]

Alla listattuna raunin persoonapronominit kolmessa muodossaan. Subjektia käytetään hyvin harvoin, sillä tekijä näkyy verbin persoonapäätteestä. Objektipronomini on jo huomattavasti yleisempi, sillä sitä käytetään osoittamaan tekemisen kohteena oleva asia/olento. Esimerkiksi Oíllen sên ('Rakastan häntä/sitä'). Possessiivipronomini taas ilmoittaa suorasti omistuksen kohteen. Esimerkiksi menna gîr ('minun kruununi')

muoto	subjekti	pitkä objekti	possessiivi
y. 1. p.	im	mên	menna
y. 2. p.	lea	lên	lenna
y. 3. p.	se	sên	senna
m. 1. p.	ve	vên	vene
m. 2. p.	ne	ên	dene
m. 3. p.	te	tên	tene

Verbin persoonapäätteet[]

Kuten yllä jo mainittiin, raunin kielessä verbin tekijän voi nähdä persoonapäätteestä, jolloin subjektina esiintyvää persoonapronominia ei tarvita. Alla listattuna kaikki verbin persoonapäätteet:

muoto	preesens/ perfekti	imperfekti/ pluskvamperfekti
y. 1. p.	-en	-enê
y. 2. p.	-ye	-yê
y. 3. p.	-e	-ê
m. 1. p.	-va	-vê
m. 2. p.	-de	-tê
m. 3. p.	-on	-onê

Verbit[]

Raunin kielessä verbit taipuvat persoonissa kuten suomen kielessäkin. Täten persoonapronominia ei tarvitse ilmoittaa ennen verbiä, jotta tiedettäisiin kenestä on kyse. Verbien taivutusmuotoja ovat perusmuoto, viisi aikamuotoa (preesens, imperfekti, perfekti, pluskvamperfekti ja futuuri) sekä gerundi ja imperatiivi.

Raunin verbit jaetaan kahteen pääryhmään: persoonalliset ja persoonattomat verbit. Lisäksi persoonalliset verbit jaetaan vielä kahteen taivutusluokkaan eli konjugaatioon sen perusteella, miten ne taipuvat

Persoonallisten verbien taivutus[]

Ensimmäinen konjugaatio[]

Ensimmäisessä konjugaatiossa ovat kaikki säännölliset verbit, joiden perusmuoto päättyy -llo. Tällaisia ovat esimerkiksi eíllo ('tulla') ja vereíllo ('miettiä'). Näiden taivutus on sinänsä erikoista, että taivutettaessa aikamuodoissa, voi toisen sanavartalon l-kirjaimista pudottaa pois. Alla esimerkkiverbeinä jo mainitut eílla ja vereíllo, joista toinen on taivutettu lyhyemmin:

eíllo	preesens	imperfekti	perfekti	pluskvamperfekti
y. 1. p.	eíllen	eíllenê	aíneíllen	eíneíllenê
y. 2. p.	eíllye	eíllyê	aíneíllye	eíneíllyê
y. 3. p.	eílle	eíllê	aíneílle	eíneíllê
m. 1. p.	eíllva	eíllvê	aíneíllva	eíneíllvê
m. 2. p.	eíllde	eílltê	aíneíllde	eíneílltê
m. 3. p.	eíllon	eíllonê	aíneíllon	eíneíllonê

vereíllo	preesens	imperfekti	perfekti	pluskvamperfekti
y. 1. p.	vereílen	vereílenê	aívereílen	eívereilenê
y. 2. p.	vereílye	vereílyê	aívereílye	eívereilyê
y. 3. p.	vereíle	vereílê	aívereíle	eívereilê
m. 1. p.	vereílva	vereílvê	aívereílva	eívereilvê
m. 2. p.	vereílde	vereíltê	aívereílde	eívereiltê
m. 3. p.	vereílon	vereílonê	aívereílon	eívereilonê

Toinen konjugaatio[]

Toisessa konjugaatiossa ovat kaikki säännölliset verbit, joiden perusmuoto päättyy -nno Tällaisia ovat esimerkiksi cenno ('sanoa') ja mirinno ('juosta'). Toisen konjugaation verbit taipuvat huomattavasti eri tavalla kuin ensimmäisen konjugaation verbit, joten on hyvä muistaa molemmat taivutusluokat hyvin. Alla esimerkkiverbeinä jo mainitut cenno ja mirinno:

cenno	preesens	imperfekti	perfekti	pluskvamperfekti
y. 1. p	cen	cenê	aícen	eícenê
y. 2. p.	cenye	cenyê	aícenye	eícenyê
y. 3. p.	cenne	cê	aícenne	eícê
m. 1. p.	cenva	cenvê	aícenva	eícenvê
m. 2. p.	cende	centê	aícende	eícentê
m. 3. p.	con	conê	aícon	eíconê

mirinno	preesens	imperfekti	perfekti	pluskvamperfekti
y. 1. p	mirinen	mirinê	aímirinen	eímirinê
y. 2. p.	mirinye	mirinyê	aímirinye	eímirinyê
y. 3. p.	mirinne	mirinnê	aímirine	eímirinnê
m. 1. p.	mirinva	mirinvê	aímirinva	eímirinvê
m. 2. p.	mirinde	mirintê	aímirinde	eímirintê
m. 3. p.	mirinon	mirinnonê	aímirinon	eímirinnonê

Persoonattomien verbien taivutus[]

Persoonattomia verbejä ovat kaikki ne verbit, joita joku ihminen tai muu ajatteleva olento ei voi tehdä. Esimerkiksi luonnon verbit kuten sataa (vesi), virrata (joki), paistaa/loistaa (aurinko, lamppu tms.) ja jyristä/ukkostaa (ukkonen) ovat persoonattomia verbejä, sillä niiden tekijä ei ole ajatteleva olento. Persoonattomat verbit taipuvat kuten persoonallisten verbien yksikön kolmannen persoonan verbit. Esimerkiksi siis jos haluttaisiin sanoa joen virtaavan länteen, kuuluisi se rauniksi Uín erille lindennin.

Futuuri[]

Jokaisella verbillä on myös viides aikamuoto, futuuri. Tämä kuitenkin ilmaistaan aina samalla päätteellä, joten poiketen muista verbeistä ei siitä voi suoraan tietää persoonaa. Niinpä sen kanssa on aina käytettävä itsenäistä subjektipronominia tai muuta sanaa määrittämään persoona. Futuurin pääte on aina -sse. Esimerkiksi sanan 'tulla' futuurimuoto olisi eíllesse. Jos haluttaisiin sanoa esimerkiksi 'Minä tulen olemaan täällä aina', kuuluisi se Im aíllesse go ilmare.

Gerundi ja imperatiivi[]

Gerundi on verbin substantiivimuoto. Esimerkiksi fereíllo-verbistä voidaan gerundin avulla taivuttaa substantiivi 'miekkailu'. Gerundin pääte on -all tai -eall ja se liitetään verbin vartaloon. Edellä mainittu sana 'miekkailu' olisi siis fereíleall. Joskus gerundia voidaan käyttää myös englannin kielen tavoin kestopreesensin muotona, kun apuverbinä käytetään peíllo ('tehdä'). Esimerkiksi min peíllen eíleall ('olen tulossa').

Sanajärjestys[]

Raunin kielen lauseiden sanajärjestys on yleisesti SPO: Im cellen celennir ('Minä laulan lauluja'). Subjektina toimivan persoonapronominin voi kuitenkin jättää pois, sillä se on liitettynä predikaattiin. Kysymyslause muodostetaan yksinkertaisesti joko nousevalla äänenpainolla tai kysymyssanalla. Mikäli kysymyssanana käytetään toista verbiä, yleensä peíllo-verbiä, vääntyy toinen verbi gerundimuotoiseksi: Peíllye teneall qrût-ùlbha? ('Puhutko qrûtia?').

Esimerkkejä[]

Yksinkertaista sanastoa[]

Veler!	[veler]	Hei!
Teíllìr!	[teille]	Kiitos!
Mera teíllìr!	[mera teilliˑr]	Paljon kiitoksia!
Laí mhàir!	[lɑi m^hair]	Hyvää päivää!
Laí elmhàir!	[lɑi elm^hair]	Hyvää yötä!
Dhel aíllde?	[dʱel peil:de ɑileɑl:]	Kuka olette?
Vedestìr!	[vedestiˑr]	Näkemiin!
Ceílende (mên)!	[vɑiθe me:n]	Anteeksi!
Nem peíllye?	[nem peil:je]	Mitä sinä teet?
Voil aíllye?	[voi peil:je ɑileɑl:]	Mitä kuuluu?
Laí, teíllir!	[lɑi teilliˑr]	Hyvää, kiitos!
Ai i lên, peíllye laí?	[ɑi le:n peil:je lɑi]	Entä sinulle? Kuuluuko hyvää?
Ceílenye, ò cliven...	[vɑiθe o kliven]	Anteeksi, en kuullut...
Laí branemhàir!	[lɑi brɑnem^hair]	Hyvää syntymäpäivää!
Tenye qrût-ùlbha?	[tenje kru:t'ulwɑ]	Puhutko sinä qrûtia?
Òi, ten brass-ùlbha.	[oi ten brɑss'ulwɑ]	Kyllä, puhun brassia.
Ò ten cipre-ùlbha.	[o ten sipre'ulwɑ]	Ei, en puhu kyporiaa.

Isä meidän -rukous[]

Vene Veldùill Eleílinnil, selva aílle Dene goíl. Dene girollàd eíllesse, Dene mallaín nhellesse, Perennil ai Eleílinnil. Veíllde vên àmhàir vene achair, ceílende vene melhair, èr ceílenva tên, dhel peíllon melhair i vên. Ò verende vên mírsannin, cel enâllde vên aurinnin. Èr Dene aílle girollàd, âmard ai geítha, ilma ai ilmare. Vera.	Meidän Isämme Taivaassa, pyhä on Teidän nimenne. Teidän valtakuntanne tulkoon, Teidän tahtonne tapahtukoon, Maassa ja Taivaassa. Meille antakaa tänään meidän elämämme leipä, unohtakaa meidän syntimme, kuten heidät unohdamme, jotka tekevät syntiä meille. Älkää meitä johdattako pahuuteen, mutta meidät vapauttakaa kirkkauteen. Kuten Teidän on valtakunta, voima ja kunnia, nyt ja aina. "Aamen".
[vene velduil: eleilin:il selva ɑil:e dene goil dene girol:ɑˑd eil:es:e dene mɑl:ɑin n^hel:es:e peren:il ɑi eleilin:il veiɬde ve:n ɑˑm^hair vene ɑçɑir seilende vene melhɑir eˑr seilenva te:n dʱel peil:on melhɑir i ve:n oˑ verende ve:n mirsɑn:in sel enɑ:ɬde ve:n ɑurin:in eˑr dene ɑil:e girol:ɑˑd ɑ:mɑrd ɑi geiθɑ ilmɑ ɑi ilmɑre verɑ]