Lohien sota (oori: Soor Låhem) oli Oorlannin sisäinen poliittinen sota vuosina 1422-1429, jossa kiisteltiin Oorlannin kuninkaasta. Oorlannin kuningas Edward oli kuollut ylensyöntiin syksyllä 1422 ja hänen poikansa Johan nousi valtaistuimelle. Pian kuitenkin paljastui, että Johan olikin Edward-kuninkaan veljenpoika eikä hän näin ollut oikeutettu kruunuun.
Keltainen: Baroat, harmaansininen: Jark, punainen: Lonvester, vihreä: Strodear
Koska Johan ei ollut oikea kruununperijä, lännen hallitseva aatelissuku Jark julistautui hallitsijasuvuksi. Tätä ryhtyi kuitenkin vastustamaan etelän hallitseva aatelissuku Lonvester, joka julistautui myös hallitsijasuvuksi. Pian koko historiallisen Oorlannin kuningaskunnan saarilla vaelsi armeijoita ja purjehti laivastoja.
Jarkit kokosivat armeijansa itään ja pyrkivät kukistamaan ensin Johanin johtaman Baroatin aatelissuvun. Jarkit purjehtivat meren yli pohjoisille saarille ja valtasivat sen linnoitukset. Baroatit joutuivat kahden samaa taktiikkaa käyttävän suvun, Jarkien ja Lonvesterien väliin.
Baroatien johtaja, kuningas Johan III, teki uhkarohkean päätöksen ja hyökkäsi itään Jarkien alueille. Koska Jarkien armeija oli pohjoisessa, hyökkäys onnistui helposti. Se kuitenkin jäätti maan silloisen pääkaupunki Sjeigin suojattomaksi. Lonvesterit ja Jarkit kohtasivat Sjeigin laitamilla ja uuvuttivat toistensa armeijat, jonka jälkeen Baroatin suvun armeija marssi takaisin itään ja voitti lopullisesti Jarkit ja Lonvesterit.
Kuitenkin, kun Jarkit, Baroatit ja Lonvesterit nahistelivat keskenään, Oorlannin eteläisimmässä niemessä vahvisti valtaansa ja armeijaansa Strodearin suku. Kun Baroatit oli viimein kukistanut Jarkit ja Lonvesterit, Strodearit aloittivat pitkän marssin Sjeigiin ja kukistivat heikentyneen Baroatit. Strodearit vahvistivat asemansa koko valtakunnan hallitsevana aatelissukuna ja Oorlannin kuninkaaksi nousi Henrik V.