FANDOM


Louivechen keisarikunta - Empireé a Caesar de Louiveche
Louiveche
Hallitsija Keisari Amadeus XVII von Mach (s. 1951, vallassa 1976-)
Asukkaita 329 000
Pääkaupunki Ville de Louiveche (120 000 as.)
Pinta-ala 14 858,6 neliökilometriä
Sijainti Öölanti ja Ahvenanmaa
Itsenäisyys  13.5.1282 
Kielet louiveche (95 %), sääksjärvi (3 %)

Louivechen keisarikunta (lvc. Empireé a Caesar de Louiveche) on Pohjois-Euroopassa Öölannin saarella sijaitseva n. 300 000 asukkaan valtio. Sen tärkein vientituote on huipputeknologia. Louivechessä on korkea elintaso ja sinne muuttaa verohelpotuksien vuoksi rikkaita ympäri maailmaa. Louiveche ei ole ollut sodissa sitten 1500-luvun, mikä on luonut hyvät olosuhteet kasvulle ja kehitykselle. 

HistoriaMuokkaa

Varhaisimmat merkit asutuksessa ovat viimeisimmän jääkauden jälkeisiltä vuosisadoilta, jolloin ihmiset todennäköisesti Manner-Ruotsista saapuivat lautoillaan länsirannikolle ja perustivat pieniä yhteisöjä, joissa asui yhteensä n. 1000 ihmistä. He asuttivat saarta seuraavat vuosisadat, kunnes viikingit valloittivat maan ja alistivat paikalliset. Viikinkien valtakausi kesti noin sata vuotta, kun he olivat tutkineet koko saaren ja todenneet ettei sillä ole strategista arvoa tai erityisiä luonnonvaroja, he lähtivät. Alkuasukkaat saivat kuitenkin pian uuden isännän, kun keskieurooppalaiset tutkimusmatkailijat löysivät saaren. Siitä tehtiin silloisen suurvallan, Sakrian, maakunta. Hiljalleen saari jäi lähes unohduksiin kun Sakria soti muiden euroopan maiden kanssa ja louivecheläiset näkivät tilaisuutensa tulleen. He lähettivät kuninkaalle viestin, että olisivat onnellisia mikäli Sakria soisi maalle itsenäisyyden. Kuningas, joka oli juuri voittanut joukkoineen tärkeän taistelun Itämaata vastaan, lupasi toteuttaa louivecheläisten toiveen, ehtona oli, että uudessa maassa valtaistuimelle nousisi joku Sakrian lukuisista herttuoista. Niinpä Louivechestä tuli itsenäinen valtio 13.5.1282 ja sen ensimmäinen keisari, Caarlef I. piti vallan kahvasta kiinni aina vuoteen 1322, jolloin hän kuoli vanhuuteen.

Seuraavat 200 vuotta olivat kasvun aikaa, ns. ensimmäinen nousukausi, jolloin Louivechestä tuli tärkeä meriliikenteen risteyspaikka ja talouden keskittymä. Väestö voi lihavasti ja pikku hiljaa valistuksen myötä myös tiede alkoi kasvattaa ensimmäisiä versojaan. Tämä onnellinen ajanjakso päättyi traagisesti 1500-luvun alussa, kun uskonnolliset ryhmittymät raivostuivat keisarille, joka rahoitti tieteilijöitä, jotka esittivät ettei jumalaa ole. Keisari syöstiin vallasta, mikä taas aiheutti monarkkien julmistumisen, he kun olivat keisariin erittäin tyytyväisiä. Garlo III kuoli uskovaisten toimesta myrkkyyn, ja tieto tästä laukaisi sisällissodan monarkkien ja uskovaisten välillä. Aluksi uskovaisten joukot näyttivät ylivoimaisilta, mutta käänteentekevä Mercredechiin taistelu, yksi sodan raaimmista yhteenotoista, oli alusta asti monarkkien totaalisessa hallinnassa. Verilöyly nosti monarkkien taisteluhalua ja vastaavasti uskovaiset alkoivat pelätä tappioita. Seuraavan viikon aikana monarkit marssivat voitosta toiseen ja lopulta uskovaiset antautuivat. Entisen keisarin poika Juuhan julistettiin keisariksi ja kirkko erotettiin valtiosta ja sille määrättiin ankaria rajoituksia. Suurin osa monarkkien puolella taistelleista uskontoon kuuluneista ilmoittivat olevansa ateisteja. 

Toinen nousukausi alkoi sodan lopputtua 1522 ja on edelleen käynnissä, vaikkakaan ei niin nopeana.