FANDOM


Ranskan kieli

Oma nimi caesél ev maél
Maelin kielen levinneisyys

Mitä tummempi väri, sitä enemmän puhujia.

Tiedot
Alue Välimeri
Virallinen kieli Kastamere
Puhujia 185 000
Sija 15.
Kirjaimisto latinalainen
YST 2 -koodi MAE
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta indoeurooppalainen kielikunta
Kieliryhmä romaaniset kielet


Maelin kieli eli maeli on pääosin Pohjois-Kastameressä puhuttu kieli, joka voidaan luokitella ainakin osittain kreolikieleksi. Maelin kielen katsotaan kehittyneen 1800-luvun taitteessa ja siihen lainattiin kielioppia englannista, sanastoa portugalista ja skotista ja erityisesti harvinaisia termejä ja ääntämisoppia latinasta.

HistoriaMuokkaa

Varhaiset muodot ja kehittyminen Muokkaa

Maelin kieli on kreolityyppinen kieli, joka kehittyi lukuisten kielten yhteenmuodostumana. Ensimmäiset maelin esiasteet kehittyivät 1800-luvun ja 1700-luvun taitteessa, jolloin Kastamereen tuodut afrikkalaisorjat alkoivat ottaa mestariensa kielistä lainasanoja omiin afrikkalaisiin kieliinsä.

Erilliseksi kieleksi muuttuminen Muokkaa

Maelin "läpimurtovaihe", eli vaihe jolloin orjaslangit kehittyivät omiksi kieliksiin, oli 1800-luvun puolessä välissä. Erityisesti Pohjois-Tunisiassa ja Sisiliassa alkoivat maelin ensimmäiset muodot näkyä. Orjuus lakkautettiin Kastameressä vuonna 1876, mutta entiset orjat pakotettiin silti muuttamaan Sardinialle, missä kieli alkoi elämään ja kehittymään.

Aseman virallistaminen Muokkaa

Vuonna 1936, kun Suuri maailmansota oli mennyt ohi ja Kastamere muuttunut tasavallaksi, sardinialaiset alkoivat vaatia maelin kielen aseman virallistamista. Sardiniassa ei enää asunut entisten orjien jälkeläisiä, jotka olivat muuttaneet takaisin Afrikkaan, vaan maelin kielen omaksuneita syntyperäisiä kastamereläisiä.

Maelin kieli hyväksyttiin Sardinian provinssin pääkieleksi portugalin ohelle vuonna 1942, mutta yhdeksi Kastameren viralliseksi kieleksi se ei ole vielä päässyt.

Murteet Muokkaa

Maelin kielen murteet perustuvat sanastolähdepainotuksiin, eli siihen mistä kielistä on otettu eniten lainasanoja. Sardinian pohjoisrannikolla voi tavata sellaista maelia, missä on tavallista enemmän kirjalais- ja skottivaikutteita, kun taas lännemmässä voi tavata enemmän romaanisiin kieliin perustuvaa maelia. Kieli on kuitenkin keskenään ymmärrettävää murteista riippumatta, koska erot ovat pieniä.

Harva maelin puhuja käyttää Kastameren kielessä persoonapronominien kaikkia possessiivimuotoja. Yleensä käytetään vain breviisimuotoa, mistä onkin syntynyt se että kaikkia muotoja käyttävä hienostunut maelin murre on saanut oxfordinenglannin tyyppisen maineen.

Sanasto Muokkaa

1xddxe
Kieli Esimerkkejä
alkuperäinen veme, véc, haff, caes
skotti, kirja ja muut kelttiläiset paentaid, búch, loog, sweim; apuverbejä: wehl, shaed, waed
ranska, latina ja kreikka brevs, litérateur
portugali ja espanja (iberialaiset) omme, blaya, biografzo

KielioppiMuokkaa

Maelin kielioppi on suurimmilta osin lainattu englannista, mutta joitakin muutoksia on tehty. Kieli sinänsä on kieliopiltaan helppo juuri näiden muutoksien vuoksi, kuten esimerkiksi epäsäännöllisten verbien taivutusmuoton muuttaminen säännöllisiksi osoittaa.

Substantiivit Muokkaa

Monikon pääte on yleensä -r tai -s. Pääte on -er tai -es silloin kun substantiivi päättyy konsonanttiin. Nasaaleissa, klusiileissa ja frikatiiveissa konsonantti muuttuu kaksoiseksi, eli kaksoiskonsonantiksi.

Yksikön epämääräinen artikkeli on e/en; monikossa ei ole epämääräistä artikkelia. Määräinen artikkeli on de. Epämääräisen artikkelin käyttö toimii siten, että vokaalialkuiset substantiivit käyttävät en-artikkelia ja konsonanttialkuiset e-artikkelia.

Omistamista ilmaistaa usein genetiivin kaltaisella ’s-päätteellä, monikossa es-päätteellä. Esineistä ja asioista käytetään usein ev-prepositiorakennetta.[1]

Substantiivit jakautuvat pitkiin substantiiveihin eli dumiiseihin (latinan sanasta dudum, pitkästi) ja lyhyisiin eli breviiseihin (latinan sanasta brevis, lyhyt). Dumiiseissa on vähintään kolme tavua, kun breviiseissä on yksi tai kaksi.

Adjektiivit Muokkaa

Adjektiivin vertailumuodot ovat komparatiivi -em ja superlatiivi de -um. Epäsäännöllisiä adjektiiveja ei englannista poiketen ole, kuten ei myöskään päätteitä korvaavia vertailumuotosanojakaan.

Pronominit Muokkaa

Muista kielistä poiketen maelin kielessä käytetään duaalia persoonapronomineissa. Duaali on monikon 3. persoonamuoto, jolloin "he"-muoto siirtyy monikon 4. persoonamuodoksi.

Persoonapronominit eri muotoineen ovat:

muoto subjekti objekti possessiivi

(yksikön breviisi)

possessiivi

(yksikön dumiisi)

possessiivi

(yksikön monikko)

y. 1. p. aj javo jan jans janner
y. 2. p. ni nio num nur nummer
y. 3. p. ar/an/ne arai/ané/neve as/nas/nems assem/nassai/nemis asser/nassair/nemer
m. 1. p. veme vimi vede vend vender
m. 2. p. tovo teve tvein tivon tivor
m. 3. p. tvi* tvé tvai tever
m. 4. p. jeno jenai jen jent jenner
  • esim. "te kaksi" = "tovo tvi"

Verbit Muokkaa

aikamuodot

yleis-

kesto-
infinitiivi véc vécenn
preesens vecé vecénn
imperfekti vecéd vecédenn
perfekti ev vecéd ev vecédenn
pluskvamperfekti de vecéd de vecédenn
futuuri umu véc umu vecéden

Tulevaa aikaa voi kuvata joskus myös preesensillä tai á ummo -rakenteella. Aikamuodot (kuten myös pronominit sekä ajan ja paikan määreet) muuttuvat tietyissä tilanteissa siirryttäessä suorasta esityksestä epäsuoraan.

Verbin tapaluokkia ovat indikatiivi, imperatiivi (joka on perusmuodon kaltainen) ja konditionaali (joka muodostetaan waed-apuverbillä). Konditionaalilla on neljä muotoa: nykyajan ja menneen ajan yleis- ja kestomuodot.

Säännölliset verbit taipuvat kuten véc-verbi: véc – vecéd – vecéd. Vaillinaisia apuverbejä (joilta puuttuu tiettyjä muotoja) ovat muun muassa caj/cajd, mest, fre/freyht, vaar, wehl, shaed, waed.

Passiivi muodostetaan apuverbillä á (’olla’), joka taipuu aikamuodon ja subjektin mukaan, esimerkiksi De kemte eves paentaid (’Talo maalattiin’). Myös veme-, ni-, jeno-, vun- ja pahbej-muotoisia passiiveja voidaan käyttää, esimerkiksi Jeno said am... (’Sanotaan että...’).

Gerundi on verbin -enn-päätteinen muoto. Sitä käytetään esimerkiksi partisiipin preesensissä, kuten vécenn (’keskusteleva’); tai -minen-muodossa, kuten sweimenn (’uiminen’).

Lauseenvastikkeita esiintyy lähinnä kirjoitetussa kielessä. Yleisimpiä lauseenvastikkeita on -enn, esimerkiksi loogenn (’näyttäen’). Muita lauseenvastikkeena käytettyjä muotoja ovat partisiipin perfekti ja infinitiivi.

Olla-verbin aikamuodot Muokkaa

infinitiivi (olla) preesens imperfekti perfekti pluskvamperfekti
y. 1. p. á var vas ev vas de vas
y. 2. p. vés vajs ev vajs de vajs
y. 3. p. ajs eves ewes de eves
m. 1. p. més mér meres de emes
m. 2. p. de etes
m. 3. p.
m. 4. p. de eres

ÄänneoppiMuokkaa

Alla olevat pöydät eivät luokittele aakkosia, vaan kertovat eri äänteitä.

Yksittäiset kirjaimet Muokkaa

Kirjain

Äänne
Pää-äänne (yleisempi) Sivuäänteet (harvinaisempi)
A, a [ɑ] [ʌ]
B, b [b] [v]
C, c [s] [k]
D, d [d] [t]
E, e [e] [ɛ] ja [ə]
É, é [e:] [ei]
F, f [f]
G, g [g]
H, h [h]
I, i [ɪ] [i:]
J, j [i] [ji] ja [j]
K, k [k]
L, l [l]
M, m [m]
N, n [n] [ŋ]
O, o [o] [ɔ]
P, p [p]
Q, q [k] [ku]
R, r [r] [ʁ]
S, s [s] [ʃ]
T, t [t] [þ]
U, u [u]
Ú, ú [u:j]
V, v [v]
W, w [w]
Y, y [y] [i]
Z, z [ts] [z]

Diftongit Muokkaa

Diftongi

Äänne
[ai]
ai [əi]
ey [ej]
oo [u:]

Kaksoiskonsonantit ja konsinanttiyhdistelmät Muokkaa

Kaksoiskonsonantti

Äänne
gg [dʒ]
ch [X]
fz [vts]

HuomioitaMuokkaa

Maelin kielessä jokaiselle kirjaimelle on "pää-äänne", eli äänne joka kirjaimesta yleisemmin äännetään, ja "sivuäänne", joka lausutaan kirjaimesta harvemmin ja lähes aina kieliopillisesti poikkeustapauksissa.

Lähteet Muokkaa

  1. https://fi.wikipedia.org/wiki/Englannin_kieli#Substantiivit