FANDOM


Ranskan kieli

Oma nimi français
J accuse

Ranskankielisen vanhan sanomalehden etusivu. Lehti on todennäköisesti Jeylannista vuodelta 1924.

Tiedot
Alue Etelä-Amerikka, Pohjois-Amerikka
Virallinen kieli San Dictoria, Gualador, Cavala
Puhujia TBA
Sija TBA
Kirjaimisto latinalainen
Kielenhuolto Lingue Domesticae
YST 2 -koodi FRA
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta indoeurooppalainen kielikunta
Kieliryhmä romaaniset kielet

Ranskan kieli (fra. français) kuuluu romaanisiin kieliin. Ranskaa puhuu äidinkielenään noin X miljoonaa ihmistä ja toisena kielenä X miljoonaa ihmistä. Ranskaa puhuvia kutsutaan frankofonisiksi.

Kielenä ranska on pehmeä ja soinnillinen. Lausumista luullaan usein hankalaksi, mutta ranskan kirjoitusasun ääntäminen on joitakin ääntämykseltään poikkeavia sanoja lukuun ottamatta hyvin säännöllinen, päinvastoin kuin esimerkiksi englannissa. Tyypillistä ranskan kielen ääntämiselle on, että sanan lopussa olevat kirjaimet (e, s, x) jätetään ääntämättä.

Äänneoppi Muokkaa

Kirjain Nimi Lausuminen Äänne
Aa a [a] ɑ
Bb [be] b
Cc [se] k, s, tʃ
Dd [de] d
Ee e [ə] ə
Ff effe [ɛf] f
Gg [ʒe] ʒ, g
Hh ache [aʃ] ʔ, ʰ
Ii i [i] i
Jj ji [ʒi] ʒ, j
Kk ka [kɑ] k
Ll elle [ɛl] l
Mm emme [ɛm] m
Nn enne [ɛn] n
Oo o [o] o, ɔ
Pp [pe] p
Qq qu [ky] k
Rr erre [ɛʁ] ʁ, ʀ
Ss esse [ɛs] s, z
Tt te [te] t
Uu u [y] y
Vv [ve] v
Ww double vé [dubləve] v, w
Xx ixe [iks] ks, gz
Yy i grec [iɡʁɛk] i
Zz zède [zɛd] z

Kirjaimista Muokkaa

  • C, c ääntyy [s] ennen kirjaimia e ja i, mutta [k] ennen kirjaimia a, o ja u sekä toisen konsonantin edellä.
  • Ç, ç ääntyy aina [s]; käytetään kun c-kirjaimen pitää ääntyä [s] ennen kirjaimia a, o ja u.
  • E, e sanan lopussa ei yleensä äännetä; lausutaan kuitenkin esimerkiksi lauluissa usein [ə], jos rytmi sitä edellyttää. Sanan sisällä se äännetään yleensä [ə], mutta loppukonsonantin tai kahden peräkkäisen konsonantin edellä yleensä [e].
  • É, é ääntyy [e].
  • È, è sekä Ê, ê ääntyy [ɛ].
  • G, g ääntyy [ʒ] ennen kirjaimia e ja i, muuten [g]. Yhdistelmissä "gue" ja "gui" u-kirjain ei äänny ja näin saadaan suomen kielen tavuja "ge" ja "gi" vastaavat äänteet.
  • H, h ei äänny koskaan. Monien h:lla alkavien sanojen alussa se kuitenkin on "aspiroitu" eli konsonanttinen, jolloin sitä tosin ei silloinkaan äännetä, mutta sitä mahdollisesti edeltävä artikkeli tai pronomi ei muutu lyhyempään muotoon, toisin kuin vokaalilla tai "aspiroimattomalla" h:lla alkavien sanojen edellä.
  • J, j ääntyy useimmiten [ʒ], joissain lainasanoissa myös [j].
  • K, k ääntyy [k], mutta esiintyy vain lainasanoissa.
  • ll ääntyy joko [l] tai i:n jäljessä usein liudentuneena l-äänteenä [lj].
  • I, i ääntyy toisen vokaalin edellä lähes [j].
  • N, n ei äännetä erikseen sanan lopussa tai toisen konsonantin edellä, mutta edeltävä vokaali ääntyy tällöin nasaalisesti. Samoin M, m p:n tai b:n edellä.
  • R, r ääntyy aina uvulaarisena eli kurkku-ärränä huolitellussa kielessä. Sananloppuisena e:n jäljessä ei yleensä äännetä, esimerkiksi er-loppuisten verbien infinitiivissä. Cavalanranskassa ei äänny niin kurkussa.
  • S, s ääntyy [z] kahden vokaalin välissä, muuten [s].
  • U, u ääntyy [y].
  • W, w ääntyy [v] tai [w]; esiintyy vain lainasanoissa.
  • X, x ääntyy [ks], ex-alkuisissa sanoissa [gz], sananloppuisena ei äännetä.
  • Y, y ääntyy lähes [i].
  • Z, z ääntyy [z], sananloppuisena ei äännetä .
  • œ ääntyy kuten suomen ö, mutta myös [œ].

Kirjainyhdistelmistä Muokkaa

  • ai ääntyy [e] tai [ɛ].
  • au ääntyy [o].
  • eau ääntyy [o].
  • ch ääntyy [ʃ] (suhu-s), lainasanoissa joskus kuitenkin [k].
  • en ääntyy [ɑ̃] (nasaalivokaali).
  • em ääntyy sanan alussa [ɑ̃], joskus keskelläkin (esimerkiksi ensemble).
  • in ääntyy usein [ɛ̃] (nasaalivokaali).
  • ien ääntyy [jɛ̃]
  • ei ääntyy [ɛ].
  • eu ääntyy kuten suomen ö, mutta myös [œ], joskus jopa [y].
  • gn ääntyy [ɲ] (melkein kuin [nj]).
  • ng ääntyy [ŋ] -ing-päätteisissä etupäässä englantilaisperäisissä lainasanoissa.
  • oi ääntyy [wa], etelämurteissa [we].
  • ou ääntyy [u].
  • œu ääntyy kuten suomen ö, mutta myös [œ].
  • ph ääntyy [f] (esiintyy lähinnä kreikkalaisperäisissä lainasanoissa).
  • qu ääntyy [k].
  • ui ääntyy
  • ti keskellä sanaa ja i-kirjaimen edellä t ääntyy liudentuneena s-äänteenä [sj] (esim. nation, revendication).

Äänteistä Muokkaa

  • [e] voidaan kirjoittaa joko e tai é.
  • [ɛ] voidaan kirjoittaa joko e, è, ê, ai tai ei.
  • [ɔ] kirjoitetaan joko o, au tai eau.
  • [ə] kirjoitetaan e.
  • [ɑ̃] voidaan kirjoittaa joko an, em, en tai am.
  • [ɛ̃] voidaan kirjoittaa joko in, im, ain, aim, ein tai eim, joskus myös en tai em.
  • [ɔ̃] voidaan kirjoittaa joko on tai om.
  • [ø] voidaan kirjoittaa joko œ tai eu.
  • [w] yhdistelmä oi ääntyy [wa].
  • [ɥ] yhdistelmässä ui ääntyy [ɥi].
  • [ɲ] yhdistelmässä gn.
  • [ŋ] -ing-päätteisissä lainasanoissa.
  • [ʃ] kirjoitetaan ch, sch tai sh.

Kielioppi Muokkaa

Substantiivit Muokkaa

Ranskan substantiiveilla on kaksi sukua, maskuliini ja feminiini. Sanan sukua ei pysty päättelemään sanan ulkomuodosta varmasti; tosin tietyt päätteet liittyvät yleensä tiettyyn sukuun. Myös jotkin merkitykset vaikuttavat sanan sukuun, esimerkiksi useimmat maat ovat feminiinejä ja kielet maskuliineja. Sanan suku vaikuttaa yksikössä artikkelien valintaan ja adjektiivien taipumiseen.

Monikko muodostetaan kirjoitetussa kielessä useimmiten lisäämällä sanan loppuun pääte -s, mutta joskus myös -x. Tätä monikon päätettä ei kuitenkaan äännetä, vaan puheessa monikon erottaa yksiköstä useimmiten vain artikkeli (kielioppi), jonka ääntäminen muuttuu s-päätteen takia, toisin kuin nominien (artikkelien e-kirjain äännetään yksikössä ö:nä ja monikossa e:nä, monikkoartikkelin s-kirjain äännetään vain jos seuraava sana alkaa vokaaliäänteellä).

Ranskassa on käytössä kuusi artikkelia. Maskuliinin epämääräinen yksikkö un, feminiinin vastaava une, näitä vastaavat määräiset artikkelit lela ja vokaalilla tai vokaalisella h:lla alkavan sanan edessä l'. Monikossa ei artikkelin osalta tehdä eroa sanan suvun mukaan, vaan määräinen les tai epämääräinen des on käytössä, oli sanan suku mikä tahansa.

Adjektiivit Muokkaa

Ranskassa adjektiivit taipuvat pääsanansa mukaan suvussa ja luvussa (päätteet ovat -e, -s ja -es) ja ne ovat usein pääsanan jäljessä kuten romaanisissa kielissä yleensä. Monet yleisimmistä adjektiiveista, jotka ovat usein myös lyhyitä, tulevat kuitenkin sanan eteen. Adjektiivien vertailumuotoja muodostetaan sanoilla plus (enemmän) ja moins (vähemmän). Komparatiivi muuttuu superlatiiviksi lisäämällä eteen määräinen artikkeli.

Pronominit Muokkaa

Painottomat persoonapronominit Muokkaa

muoto subjekti suora objekti epäsuora objekti possessiivi

yksikön maskuliini

possessiivi

yksikön feminiini

possessiivi

monikko

yks. 1. pers. je, j' me, m' mon ma mes
yks. 2. pers. tu te, t' ton ta tes
yks. 3. pers. il, elle le, la, l' lui son sa ses
mon. 1. pers. nous nous notre nos
mon. 2. pers. vous vous votre vos
mon. 3. pers. ils/elles les leur leur leurs

Painolliset persoonapronominit Muokkaa

muoto subjekti possessiivi

yksikön maskuliini

possessiivi

yksikön feminiini

possessiivi

monikon maskuliini

possessiivi

monikon feminiini

yks. 1. pers. moi mien mienne miens miennes
yks. 2. pers. toi tien tienne tiens tiennes
yks. 3. pers. lui, elle sien sienne siens siennes
mon. 1. pers. nous nôtre nos
mon. 2. pers. vous vôtre vos
mon. 3. pers. eux, elles leur leurs

Persoonapronomineissa erotetaan maskuliini ja feminiini yksikön ja monikon kolmannessa persoonassa. Myös monilla indefiniittipronomineilla on sekä maskuliininen että feminiininen muoto. Possessiivipronominit eivät taivu omistajan vaan omistettavan asian suvun ja luvun mukaan.

Ranskassa ei ole sijataivutusta. Ainoastaan pronomineilla on eri muodot riippuen siitä, ovatko ne subjektina vai objektina tai muuna lauseenjäsenenä.

Verbit Muokkaa

Ranskan verbioppi on hyvin rikasta, kuten muidenkin romaanisten kielten. Erilaisia verbimuotoja tunnetaan 22, joskin on tulkinnanvaraista, mitä niistä täytyy pitää erillisenä muotoja ja missä ero ilmaistaan eri tavoin.

Ranskan verbit taipuvat neljässä moduksessa: indikatiivissa, konditionaalissa, imperatiivissa ja subjunktiivissa. Eri moduksissa on eri määrä aikamuotoja; jokaisessa moduksessa kuitenkin puolet aikamuodoista on apuverbin avulla muodostettavia liittomuotoja. Lisäksi verbeillä on nominaalimuotoja kaksi erilaista infinitiiviä, kaksi erilaista partisiippia sekä kaksi erilaista gerundia.

Konditionaali ilmaisee ehdollista tekemistä, kuten muissakin kielissä. Sivulauseessa täytyy käyttää imperfektiä, kuten ruotsissa ja englannissa, eikä konditionaalia, kuten suomessa.

Subjunktiivi on verbimuoto, joka toisinaan suomennetaan konditionaalilla. Sitä käytetään tiettyjen alistuskonjunktioiden jälkeen tai ilmaisemassa puhujan subjektiivista mielipidettä. Esimerkiksi: Je connais les rues de Paris bien que je n'aie pas visité Paris. ('Tunnen Pariisin kadut, vaikka en ole käynyt Pariisissa') ja Il est mieux que tu ne me parles pas. ('On parasta, ettet puhu minulle')

Kuten muissakin sukulaiskielissä, ranskassa on olemassa aktiivi ja passiivi. Passiivi muodostetaan être-apuverbillä ja pääverbin partisiipilla. Kaikkia aikamuotoja ja moduksia voi käyttää sekä aktiivissa että passiivissa.

Eri moduksissa on seuraavat aikamuodot:

  • Indikatiivi (indicatif):
    • Yksinkertaiset aikamuodot: Preesens (présent), imperfekti (imparfait), "yksinkertainen perfekti" (passé simple) ja futuuri
    • Liittomuodot: Passé composé, pluskvamperfekti (plus-que-parfait), "aikaisempi perfekti" (passé antérieur) ja liittofutuuri (futur antérieur)
  • Subjunktiivi (subjonctif):
    • Yksinkertaiset aikamuodot: preesens ja imperfekti
    • Liittomuodot: perfekti (passé) ja pluskvamperfekti
  • Konditionaali (conditionnel):
    • Yksinkertainen aikamuoto: preesens
    • Liittomuoto: perfekti
  • Imperatiivi: Preesens

Puhekielessä passé simple on pitkälti jäänyt pois käytöstä ja korvataan yleensä passé composé:lla. Kirjoitetussa kielessä se sen sijaan on edelleen varsin yleinen. Sen sijaan subjunktiivin imperfekti ja pluskvamperfekti ovat jo käyneet kirjoitetussakin kielessä vanhahtaviksi ja harvinaisiksi.

Numeraalit Muokkaa

Ranskan kielen kardinaalilukusanat ovat taipumattomia. Luvut 70:stä eteenpäin muodostetaan Ranskassa puhutussa ranskassa erikoiseen tapaan. Luvut 70–79 ilmaistaan sanomalla 60, 10–19 (esimerkiksi luku 75 on soixante-quinze eli ”kuusikymmentä-viisitoista”). Luvut 80–99 ilmaistaan luvulla quatre-vingt (kahdeksankymmentä, kirjaimellisesti neljä-kaksikymmentä) ja 1–19.

Sana million (miljoona) ja sitä suurempien lukujen nimitykset ovat ranskassa substantiiveja ja taipuvat monikossa.

Järjestysluvut muodostetaan useimmiten lisäämällä lukusanan perään -ième ja ne taipuvat suvun mukaan. Tärkeitä poikkeuksia: Yhdeksäs eli neuvième (ei "neufième"), viides eli cinquième (ei "cinqième") ja -e loppuiset numeraalit joiden -e pääte katoaa järjestysluvuissa. Esim. trentième (kolmaskymmenes) eikä "trenteième".

  • 1-10 : un, deux, trois, quatre, cinq, six, sept, huit, neuf, dix.
  • 11-19 : onze, douze, treize, quatorze, quinze, seize, dix-sept, dix-huit, dix-neuf.
  • 20, 21, 22, 23,...,29 : vingt, vingt et un, vingt-deux, vingt-trois,..., vingt-neuf.
  • 30, 31, 32, ... : trente, trente et un, trente-deux, ...
  • 40 : quarante
  • 50 : cinquante
  • 60 : soixante
  • 70, 71, 72, ... : soixante-dix, soixante et onze, soixante-douze, ...
  • 80, 81, 82, ... : quatre-vingts, quatre-vingt-un, quatre-vingt-deux, ...
  • 90, 91, 92, ... : quatre-vingt-dix, quatre-vingt-onze, quatre-vingt-douze, ...
  • 100 : cent
  • 200 : deux cents
  • 201 : Deux cent un
  • 1000 : mille
  • 2000 : deux mille
  • 2001 : deux mille un
  • 10 000 : dix mille
  • 100 000 : cent mille
  • 1 000 000 : un million
  • 2 000 000 : deux millions
  • 10 000 000 : dix millions
  • 100 000 000 : cent millions
  • 1 000 000 000 : un milliard
  • 2 000 000 000 : deux milliards
  • 5 421 832 193 : cinq milliards quatre cent vingt et un millions huit cent trente-deux mille cent quatre-vingt-treize

Lauseoppi Muokkaa

Ranskan perussanajärjestys on SVO, eli subjekti-verbi-objekti.

Kysymyslause voidaan muodostaa käänteisen sanajärjestyksen avulla, jos subjektina on pronomini: est-ce ton nouveau chapeau – onko tämä uusi hattusi (kirjaimellisesti: on-se uusi hattusi), tai muussa tapauksessa lisäämällä verbin jälkeen pronomini: Ce chapeau est-il à toi? (kirjaimellisesti: tämä hattu on-se sinun?). Vaihtoehtoisesti kysymyslause voidaan muodostaa lisäämällä lauseen alkuun sanat ”Est-ce que”, esimerkiksi: Est-ce que ce chapeau est à toi? (kirjaimellisesti: onko se niin, että tämä hattu on sinun?). Nykyisessä puhekielessä ainoa erottava tekijä väite- ja kysymyslauseiden välillä on usein vain kysymyslauseen nouseva intonaatio.

Sivulauseita voidaan yhdistää lukuisilla konjunktioilla tai relatiivipronomineilla, que (mitä, jota), qui (kuka, mikä), (jossa, jonne, josta) tai dont (jonka).

Esimerkkisanastoa Muokkaa

Salut! [sɑly] Hei!
Merci. [meʁsi] Kiitos.
Merci beaucoup! [meʁsi boku] Kiitos paljon!
Bonjour! [bɔ̃ʒuʁ] Hyvää päivää!
Bonsoir! [bɔ̃swɑʁ] Hyvää iltaa!
Bonne nuit! [bonɥi] Hyvää yötä!
Qui êtez-vous? [kiɛtevu] Kuka olette?
Au revoir! [oʁ(ə)vwɑ] Näkemiin!
Pardon moi! [pɑʁdɔ̃ mwɑ] Anteeksi!
Qu'est-ce que vous faites? [keskəvufɛt] Mitä teette?
Comment allez-vous? [komɔ̃t‿ɑlevu] Mitä kuuluu?
Je vais bien, merci! [ʒəvɛbjɛ̃ meʁsi] Hyvää kuuluu, kiitos!
Et toi? Ça va? [etwɑ sɑvɑ] Entä sinulle? Kuuluuko hyvää?
Pardon? Je n'ai pas entendu... [pɑʁdɔ̃ ʒənɛpɑz‿ɑ̃tɑ̃dy] Anteeksi? En kuullut...
Joyeux anniversaire! [ʒwɑjøz‿aniveʁsɛʁ] Hyvää syntymäpäivää!
Parlez-vous graez? [pɑʁlevu gʁɑez] Puhutko graeezia?
Oui, je parle librais. [wi ʒəpɑʁl libʁɛ] Kyllä, puhun kirjaa.