FANDOM


Ryyfeli (kymrinkielisestä sanasta rhyfel, 'sota') tai ryffeli on Kastameressä kehittynyt ja sittemmin suureen suosioon maailmalle levinnyt strategialautapeli, syntyi varhaiskeskiajalla riideristä ja shakista. Pelaajia pelissä on kaksi, mutta joissain variaatioissa jopa kymmenen. Se on hyvin monimutkainen ja strateginen.

Ryyfeliä on käytetty riidanratkaisijana, ajan tappajana ja opetuspelinä. Halpa, yksinkertainen ja muovista tehty pelisetti maksaa yleensä noin 15 euroa, kun puusta tehty kalliimpi setti voi maksaa jopa 500 euroa. Kallein koskaan myyty ja vieläkin olemassa oleva ryyfeli-setti maksoi 29 tuhatta euroa ja siinä oli jalokivikoristeita ja kullasta ja hopeasta tehdyt nappulat.

Pelin nimi Muokkaa

Pelin suomenkielinen nimi on ryyfeli, joka tulee kielen brassinkielisestä nimestä rühfel (/ry:fel/), joka tulee kymrinkielisestä sanasta rhyfel. Suomen kielessä voidaan käyttää myös nimityksiä "sotashakki" (War Chess) tai "taistelushakki" (Combat Chess), vaikka pelillä itsellään ei ole niin paljoa yhteyksiä shakkiin kuin yleisesti luullaan.

Pelin englanninkielinen nimi on ryfel, mikä yleensä sekoitetaan sanaan riffle ääntämyksensä vuoksi (molemmat äännetään /raifl/).

Variaatiot ja nimitykset ympäri maailmaa Muokkaa

Ryyfeli tunnetaan ympäri maailmaa, usein eri nimellä ja pienillä muutoksilla. Tunnetuin ryyfeliversio on Lähi-Idässä pelattu cewache, jonka säännöt ovat samat kuin ryyfelin mutta ritarikomppania on korvattu elefantilla ja lohikäärme merihirviöllä.

Nimitys "ryyfeli" on yleisin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, vaikka Khaliforniassa käytetäänkin myös nimitystä "warego". Aasiassa yleisimmäksi nimitykseksi on vakiintunut "shegi", joka tarkoittaa kirjaimellisesti laudalla taistelemista (she, 'lauta', gi, 'taistella'). Etelä-Eurooopassa tunnettiin vielä 1900-luvun alussa nimitykset "compedo" (kamppailu) ja "guerches" (sotashakki), mutta ne nykyään tavataan vain nimitystä "guerches" ja sitäkin hyvin harvoin.

Historia Muokkaa

Oletetut esipelit Muokkaa

Ensimmäiset maininnat ryyfelin kaltaisista lautapeleistä ovat kivilaattakaiverruksissa, joita on löydetty paljon nykyisen Pakistadin alueelta. Tärkeimmät nykyryyfeliin liitettävät elementit ovat esimerkiksi 7x7 ruutuinen lauta ja seitsemän erilaista nappulaa. Tätä ryyfelin "esipeliä" kutsutaan nykyääs shetorenoksi.

Shetoreno syntyi noin vuonna 203 eaa. sotajoukkojen leireissä, joissa sotilaat viihdyttivät itseään strategiaa sisältävillä lautapeleillä. Tämä levisi tietysti myös päälliköiden piiriin, sillä sodanjohtajien täytyy pitää taktinen mielensä terävänä taisteluiden ulkopuolella.

Leviäminen varhaiskeskiajalla Muokkaa

Shetoreno levisi arabialaiseen kulttuuriin Babaloonialaissotien myötä, jotka käytiin 600-luvulla jaa. Arabit kehittivät peliä enemmän taktiseen suuntaan ja tekivät myös laudasta isomman. Tältä ajanjaksolta on myös peräisin soturi-nappula.

Kun arabit alkoivat sotia Pyreneiden niemimaalla vuonna 906 jaa., peli levisi myös kristittyihin kulttuureihin. Barloonian toinen kuningas Alfanco II Viisas otti pelin käyttöön hoviinsa ja lisäsi suurta neuvonantajaansa kaardinaali Abriacusta kunnioittaen peliin kaardinali-nappulan. Abriacus itse keksi tehdä kaardinaalista myös pelin vahvimman nappulan Alfancon kuoltua, mitä Alfanco tuskin itse olisi halunnut.

Abriacus palvelili Alfancon jälkeen useissa eurooppalaisissa hoveissa, niin Kyporiassa kuin Walesissa. Kyprit olivat jo kauan sitten oppineet pelin arabeilta ja Abriacuksen ja heidän vuorovaikutuksena nykyryyfeli alkoi muotoutua. Walesin kuningas Eledrion II antoi vuonna 1204 pelin nimeksi ryfel eli ryyfeli (kymrin kielen sanasta rhyfel) ja tämä nimitys levisi pian käyttöön muuallekin.

Aateliston viihdykkeenä Muokkaa

Hallitsijoiden hoveista ryyfeli levisi pian muidenkin aatelisten käyttöön. Erityisesti nuoret aatelismiehet, joille linnanvoudit ja papit pyrkivät opettamaan hyvää päätöksentekoa, pelasivat ryyfeliä. Roomalais-Aristotelisen kirkon paavi Gregoarinuksen painostuksesta peliin lisättiin mahdollisuus korottaa paavi piispaksi ja tästä seurasivat muidenkin nappuloiden korotusmahdollisuudet.

Rahvaan väestönosan ei annettu pelata ryyfeliä vuoden 1477 jälkeen ja siitä tuli yksinomaan oppineiden aatelisten ja porvarien peli. Eräs varakas talonpoika kuvaili vuonna 1501 kaupungissa vieraillessaan nähneensä kahden porvarin pelaavan ryyfeliä, ja kun hän yritti tiedustella pelistä, pelaajat kutsuivat poliisin paikalle.

Paluu rahvaan keskuuteen Muokkaa

1600-luvulla keksittiin uudet siirtosäännöt ajan vauhdikkaan hengen mukaisesti. Ennen nappulat olivat pystyneet liikkumaan vain yhden tai kaksi askelta, mutta nyt jotkin nappulat pystyivät syöksymään koko laudan läpi (pappi) tai hyppäämään toisten nappuloiden yli (kuningas).

Porvarit keksivät 1600-luvulla alkaa valmistamaan kehnoja ryyfelipelilautoja ja myymään niitä kalliilla hinnalla uteliaalle rahvaalle. Nappulat olivat myös todella kalliita, mutta pelin levitessä rahvas keksi oman tapansa rakentaa ryyfelilautoja ja -nappuloita.

Taktinen mullistus 1700-luvulla Muokkaa

1700-luvulla käytettiin vanhoja taktiikoita uusilla siirtosäännöillä. Pelit käytiin nopeasti ja niissä voittamisessa oli yleensä kyse onnekkaasta siirrosta. Monet ajattelivat, että keskiaikainen tapa tehdä nopea hyökkäys kohti vastustajan kuningasta oli entistäkin tärkeämpää uusilla vahvemmilla siirroilla.

Kaiken muutti Andrew Filider vuonna 1784. Hän oli erittäin taiteellisesta perheestä, jonka isä maksoi lasten yliopistolukuvuosimaksut pelaamalla ryyfeliuhkapeliä devosilaisissa kahviloissa.

"Kahvilassa oli erittäin valoisaa suurten ikkunoiden vuoksi. Kahvilan isännällä oli viittä eri kahvilajia tarjolla sekä ryyfelilautoja- ja nappuloita myynnissä että vuokrattavissa. Lähes jokaisen pöydän äärellä istui miehiä ja heidän vaimojaan ryyfelipelien äärellä.
Kahvilaan astui Andrew James-Jacob Filider. Hänellä oli terävä katse ja sulavat liikkeet. Kovaan ääneen julistaen hän valmistautui haastamaan kenet tahansa kahvilassa. Vanha mies, Carl Dosman, lupautui pelaamaan valtavalla kymmenen punnan panoksella. Filider suostui vaikka hänellä oli mukana vain kaksi puntaa.
Miehet lainasivat shillingillä kahvilanpitäjältä laudan ja asettivat nappulat järjestykseen. Filider antoi Dosmanin aloittaa. Vanha pelaaja teki sen ajan suosituimman siirron eli siirsi kaardinaalin hyökkäysasemaan. Filider oli kuitenkin tekemässä historiaa eikä hullunrohkeaa hyökkäystä kohti vastustajansa kuningasta.
Koko peli kesti yhteensä viisi minuuttia ja päättyi Dosmanin lompakon kevenemiseen. Kun hän oli pyrkinyt koko ajan hyökkäämään kohti vastustajansa kuningasta, tämä oli pelannut erittäin huolellista asemapeliä pakottaen Dosmanin kuninkaan yhdennellätoista siirrolla mattiin.
Kaikki kahvilassa olijat katsoivat hämmästyneinä pelilautaa. Filider sai vastaansa kysymysten ryöpyn ja lupautui lopulta opettamaan kaikille kehittämänsä uuden pelitavan, asemapelin. Siitä hetkestä lähtien nopeat kaardinaalihyökkäykset unohdettiin ja siirryttiin huolellisempaan asemapeliin joka mahdollisti myös taidokkaammat pelit joissa onnella ei ollut niinkään sijaa."
Filider oli aikaansa edellä kehittelemällään asemapelillä vuonna 1784. Viisitoista hänen Dosmanin jälkeen kohtaamaansa pelaajaa hävisi hänelle ja devosilaisesta Parkdamen kahvilasta tulikin pian koko maailman ryyfelikeskus. Ensimmäisen asemapelitappionsa Filider koki tammikuun ensimmäinen päivä 1785 henkilölle, jolle hän oli itse asemapeliä opettanut.

Viimeinen muistiin merkitty taitavien ryyfelipelaajien käymä suoran kaardinaalihyökkäyksen peli käytiin vuonna 1801. Sen jälkeen kaikki ymmärsivät, miten ryyfeliä piti oikeasti pelata varman voiton saavuttamiseksi. Asemapeli toi ryyfeliin dynaamisuutta ja uusia taktiikoita uhrauksineen ja manöövereineen. Lähes 100% nykyryyfelin taktiikoista on syntynyt asemapelin käyttöönoton jälkeen.

Ensimmäiset ryyfelimestarit Muokkaa

1700-luvun lopussa ja 1800-luvulla taitavat ryyfelinpelaajat alkoivat erottua massasta. Ne, jotka olivat jaksaneet opetella asemapelejä ja luoda monimutkaisia sommitelmia, alkoivat todenteolla valloittaa ryyfelikenttää. Vuonna 1815 perustettiin kansainvälinen ryyfelikerho ICR eli International Club of Ryfel ryyfeliturnauksia järjestämään.

Vuonna 1817 ICR ilmoitti aloittavansa jokavuotiset ryyfelinmestaruuskilpailut, joissa eniten pisteitä saanut pelaaja sai ryyfelinmestaruuden itselleen vuodeksi, kunnes hänen täytyisi pelata siitä uudelleen. Joka maasta oli yksi mestaruusedustaja. Ensimmäinen ryyfelin maailmanmestari oli kastamereläinen Thomas Lander, joka saavutti voiton ennakkosuosikeista Peter Smithistä (Wales) ja Eugenio Manellaksesta (Kyporia).

Lander piti maailmanmestaruutta hallussaan vuoteen 1820, jolloin hänen arkkivihollisensa Eugenio Manellas voitti hänet. Peter Smith voitti Manellaksen vuoden 1822 ottelussa ja sai pitää sen vuoteen 1829 ilman haastajia ICR:n sisäisten ongelmien ja muutosten vuoksi.

Thomas Lander palasi maailmanmestariksi vuonna 1830, mutta menetti sen sydänkohtauksensa ja siitä seuranneen kuolemansa myötä vuonna 1831. Sen jälkeen tuli uusia pelaajia, jotka olivat kehittäneet täysin uusia taktiikoita vanhoja mestareita vastaan.

Vuonna 1870 ICR lopetti toimintansa ja sen tille perustettiin IRO eli International Ryfel Organization eli Kansainvälinen Ryyfeliliitto. IRO aloitti myös ryyfeliolympialaiset vuonna 1875 ja loi idean Vuoden Pelaaja -palkinnosta. Vuonna 1881 nousi kuuluisuuteen ensimmäiseksi ryyfelilegendaksi kutsuttu kyporialainen Otos Kappas, joka sai voitti vuonna 1882 ryyfelin maailmanmestaruudet, ryyfeliolympialaiset sekä Vuoden Pelaaja -kilpailun. Syntyi myytti "voittamattomasta Kappaksesta".

Otos Kappas menetti maailmanmestaruustittelinsä vuonna 1899 kastamereläiselle Tytos Stadderille, jolloin myytti voittamattomasta Kappaksesta murtui ja aktiiviset pelaajat alkoivat käsittää, että jokaisen voi voittaa kunhan vain tuntee hänet. Stadder oli ollut Kappaksen mieluisin ryyfelioppilas ja tiesi paljon tästä.

1900-luku ja 2000-luvun alku Muokkaa

Vuonna 1904 Tytos Stadder pelasi kuuluisan maailmanmestaruusottelun karibialaista Romeo Casablancaa vastaan häviten tälle. Se oli ensimmäinen ympäri maailmaa lehdistössä seurattu ja kommentoitu maailmanmestaruusottelu. Tällöin pelin luonne myös lopullisesti täysin taitopeliksi eikä sitä enää käytetty uhkapelissä.

Casablanca piti maailmanmestaruustitteliään ennätyksellisen pitkään. Hän puolusti sitä vain kahdesti ja silloinkin erinomaisella menestyksellä, koski oli asettanut haastajilleen tiukkoja ehtoja. Hän ehtikin pelata yli sadassa turnauksessa maailmanmestaruutensa aikoina ilman pelkoa tittelin menettämisestä.

Tytos Stadder päätti vuonna 1925 voittaa Casablancan ja aloitti suuren kampanjan Casablancan asettamien otteluehtojen kumoamiseksi. Stadder ei ehtinyt saada kampanjaansa edes kunnolla alkuun, kun kesäkuussa 1925 tuli jo tieto uudesta maailmanmestarista, waldpaysilaisesta Nikolai Bratsvinnikista. Hän oli voittanut Casablancan niukasti pistein 4½-2½ täysin Casablancan ehtojen mukaisesti eli yli kahden pisteen erolla. Tämä oli Casablancalle suuri nöyryytys ja tämä päättikin ryyfeliuransa pian ottelun jälkeen.

Toinen kuuluisa maailmanmestaruusottelu, ellei jopa maailman kuuluisin, käytiin Khalifornian Roberto Spushkin ja Kastameren Bowen Fishmanin välillä Qruutin Stûrissa vuonna 1958. Fishman voitti pelin uusien sääntöjen mukaisesti eli yhden pisteen erolla, 7-6. Casablancan tavoin Fishman aloitti tittelinsä "linnoittamisen" välittömästi, mutta ehti kuolla maksakirroosiin 1959 ennen kuin haastajia ehti tulla esiin.

1980-luvulla maailmanluokan pelaajia olivat muun muassa Antonov Karpalo ja Vladimirovitsh Krapula, jotka olivat molemmat alkoholisteja toistensa päävastustajia. He vuorottelivat mestaruustitteliä kolmen vuoden välein muiden mestarien kyllästymiseen saakka, kunnes vuonna 2006 ilmestyi Gary Castarov riistämään maailmanmestariuden Karpalolta.

Ryyfeli viimeaikoina Muokkaa

Vuonna 2006 maailmanmestariksi noussut Gary Castarov sai useita haastajia 2010-luvulla, mukaanlukien Walesin Arnold Grawes ja Kyporian Jan Gelfan. Castarov on pitänyt 2000-luvun ryyfelimestarin arvoa itsellään.

Viimeaikoina pelaaminen internetissä on lisääntynyt kehittyneiden palvelimien avulla. Esimerkiksi verkkosivulla ryfel.com on yli kymmenentuhatta rekisteröitynyttä käyttäjää aktiivisena päivässä ja yli kolmekymmentätuhatta vierailijaa joka päivä.

Vuonna 2020 Gary Castarov jatkoi maailmanmestaruusottelua Jan Gelfanin kanssa, Gelfanin tasoittaessa tilannetta voitollaan.

Säännöt Muokkaa

Ryyfeliä pelataan 9x9 ruutuisella laudalla.

Ryyfeli on hyvin taktinen peli, jonka tarkoituksena on saada vastustajan kuningas mattiin. Suosituimpia matituksia ovat kahdella upseerilla tai upseerin ja kaardinaalin yhdistelmällä suoritetut matit.

Pelin voittaja on se, joka saa ensiksi matitettua vastapuolen kuninkaan. Luovutusta ei katsota hyvällä. Pikaryyfelissä aikarajan tullessa vastaan voittaja on se, joka on tehnyt eniten uhkauksia vastapuolen kuningasta vastaan.

Pelin aloittaja aina arvotaan, virallisissa maailmanmestaruuspeleissä yleensä noppaa heittämällä.

Siirrot Muokkaa

Nappula Korotus Lyhenne
talonpoika aseenkantaja T
soturi upseeri W
jousimies musketööri B
pappi piispa P
kaardinaali - A
kuningas - K

Ryyfelissä käytetään yhteensä kuutta nappulaa: talonpoika, soturi, jousimies, pappi, kaardinaali ja kuningas. Talonpoika voi liikkua vain eteen yhden askeleen, mutta se voi syödä myös sivulle. Soturi voi siirtyä kolme askelta eteen- ja taaksepäin, mutta vain yhden askeleen sivulle. Jousimies liikkuu vinottain niin pitkälle kuin halutaan kohti laudan toista puolta ja voi syödä nappulan ruudun yli. Pappi liikkuu pysty- ja vaakasuunnassa niin pitkälle kuin haluaa. Kaardinaali voi liikkua mihin tahansa suuntaan suoraan niin pitkälle kuin haluaa ja kuningas voi siirtyä vain yhden askeleen joka suuntaan sekä tehdä "hyppyjä" eli vieressä olevan nappulan ylisiirtymisiä.

Ryyfelissä on myös kaksi erikoissiirtoa: paikanvaihto (merkintätapa A/K), jossa kardinaali ja kuningas vaihtavat paikkaa (tämäkin mahdollinen vain silloin kun kumpikaan ei ole pelin aika ehtinyt liikkua) sekä nuolisiirto (merkintätapa II), jossa enää vain toisen jousimiehensä omaava pelaaja siirtää sitä edessä olevan vastustajan nappulan yli.

Korotus Muokkaa

Jos pelaaja saa vietyä nappulansa itsestään katsottuna seitsemmännelle riville, hän voi korottaa sen. Yleensä nappuloissa on toisella puolella korotusmerkki, josta tietää että nappula on korottunut.

  • Talonpoika korottuu aseenkantajaksi ja saa tällöin mahdollisuuden liikkua myös sivuille yhden askeleen.
  • Soturi korottuu upseeriksi ja saa tällöin mahdollisuuden liikkua myös sivuille kolme askelta.
  • Jousimiehestä tulee musketööri, joka pystyy jousimiehestä poiketen siirtymään vinottain myös taaksepäin eikä enää vain kohti laudan toista puolta.
  • Pappi korottuu piispaksi joka pystyy papin siirtomahdollisuuksien lisäksi siirtymään myös yhden askeleen vinottain.

Strategia ja taktiikka Muokkaa

Avaukset Muokkaa

Ryyfelissä avauksella voi saavuttaa itselleen merkittävää strategista etua, jos sen tekee oikein. Mikäli vastustaja onnistutaan menemään niinsanotun "avaussuunnitelman" mukaisesti, saattaa se vaikuttaa jopa suoraan lopputulokseen.

Ryyfelin kuuluisimmat avaukset ovat:

  • //tulossa//

Taktisia neuvoja Muokkaa

Seuraavat neuvot ovat pääosin 1900-luvulla kirjoitetuista ryyfelitaktiikkaa käsittelevistä kirjoista sekä Jan Gelfanin vuoden 2012 teoksesta "How to Play Ryfel - From the First Move to Mate".

  • korotetut nappulat ovat parhaimmillaan keskustassa
  • pitkälle siirtyvät nappulat joutuvat nopeasti uhatuiksi keskustassa, mutta ovat parhaimmillaan keskustaa reunustavilla ruuduilla
  • pappi ja kaardinaali ovat vahvimmillaan samalla linjalla
  • piispa (eli korottunut pappi) ja soturi muodostavat tehokkaan hyökkäyksen vierekkäin vinolinjassa

Taktisia virheitä Muokkaa

Alle on lueteltu muutamia taktisia virheitä, joita on ilmennyt mestarien välisissä otteluissa ja muissa ryyfeliturnauksissa ympäri maailmaa. Useimmiten virheet liittyvät keskustaan.

  • kaardinaali tuodaan liian aikaisin keskustapeliin
  • keskusta jätetään miehittämättä ilman uhkauksia
  • keskusta miehitetään ilman miehittävien nappuloiden asemien turvaamista
  • hyökätään sivuistelle ilman keskustan huomioimista

KilpailutMuokkaa

Maailmanmestaruuskilpailu Muokkaa

Kasparow garri 20100521 berlin

Gary Castarov on tämänhetkinen ryyfelinmaailmanmestari ja Kastameren suurmestari.

Joka vuosi järjestettävissä ryyfelin maailmanmestaruuskisoissa valitaan vuoden ryyfelin suurmestari. Maailmanmestaruuskilpailuissa kilpaillaan myös ryyfelin maailmanmestarin tittelistä. Nykyinen maailmanmestari ja samalla myös Kastameren suurmestari on Gary Castarov, joka on pitänyt maailmanmestarin titteliä hallussaan vuodesta 2006 ja puolustanut sitä joka vuosi.

Maailmanmestaruuskilpailua seurataan tarkkaan ympäri maailmaa. Useimmiten kilpailussa menestyvät kyporialaiset, katistanilaiset, walesilaiset ja kastamereläiset pelaajat, sillä juuri niissä maissa ryyfelin suosio on suurimmillaan. Kyporiassa peli toisin tunnetaan paremmin cewachena.

Maailmanmestaruuskilpailu kestää useimmiten kuukauden, sillä jokainen osallistuja kohtaa toisensa ja se kestää kauan. Yleensä ensimmäisen viikon jälkeen pelissä on sata pelaajaa, toisen jälkeen viisikymmentä, kolmannen jälkeen kymmenen ja viimeisellä viikolla kärkiviisikosta selviää maailmanmestari.

Kotimaanmestaruuskilpailut Muokkaa

Joka maassa järjestetään säännöllisesti kotimaanmestaruuskilpailu. Kastameren Ryyfeliitto (CRO) järjestää sen Kastameressä joka toinen vuosi. Kotimaanmestaruuskilpailuissa selviää yleensä kotimaanmestari ja suurmestari. Ne eivät ole yhtä suosittuja kuin maailmanmestaruuskilpailu.

Ryyfelinpelaajien arvonimet Muokkaa

Kansainvälinen Ryyfeliliitto (IRO) on virallistanut viisi ryyfelinpelaajien arvonimeä: noviisi (Novise), taituri (Advancer), kotimaanmestari (Master in Homeland), kansainvälinen mestari (International Master) ja suurmestari (Grand Master). Noviisin arvon saa voittamalla viisi ottelua kotimaanmestaruuskilpailussa, taiturin arvon saa vastaavasti voittamalla kymmenen. Kotimaanmestarin arvon saa voittamalla kotimaanmestaruuskilpailun ja kansainvälisen mestarin pääsemällä viidenkymmenen pelaajan kärkeen maailmanmestaruuskilpailussa. Suurmestarin arvon saa pääsemällä kärkiviisikkoon.

Suurmestarin käsite on vaikea käsitellä. Se tarkoittaa yleensä kotimaanmestaaruuskilpailun voittajaa ja tai joskus voittanutta, mutta myös maan virallista maailmanmestaruusedustajaa. Joillakin suurmestareilla se tarkoittaa molempia, kuten on Gary Castarovin tapauksessa. Hän on Kastameren virallinen edustaja, mutta myös kotimaansa mestaruuskilpailun viimeisin voittaja.

Esikuvat Muokkaa

Ryyfelin suurimmat esikuvat ovat shakki sekä shogi joka on tunnettu myös japaninshakkina tai kenraalipelinä. Nappuloiden määrä, nimipohjat sekä taktiikat tulevat shakista, kun taas pelilauta (9x9 kokoinen ruutulauta) sekä korotussääntö tulevat shakista. Jousimiehen tapa lyödä toisia nappuloita on Vallun oma idea joka syntyi osittain cyvasse-pelin vaikutuksesta.

Ne, jotka haluavat ryyfelilaudan itse rakentaa, voivat käyttää nappuloina pahvista leikattuja nappuloita (tai puutangosta leikattuja kiekkoja) ja lautana ruudutettua vanerilevyä. Tämä on kaikkein helpoin tapa tehdä ryyfelipeli.

Vallu toivoo, että monet innostuisivat pelistä.