FANDOM


Sarkkilaiset kansat eli sarkkilaiskansat ovat kansoja, joiden kieli ja kulttuuri pohjautuvat samaan eurooppalaiseen alkuperään. Suurimpia sarkkilaiskansoja ovat sääksiläiset (n. 300 milj.), jaketorilaiset (n. 25 milj.), bärliniläiset (n. 40 milj.), löhiläiset (n. ? milj.), harsoslaiset (n. 75 milj.) sekä apenialaiset (n. 5 milj.). Sarkkilaiskansoille yhteistä ovat kielten ja tapojen samankaltaisuus. 

Sarkkilaisten kansojen tunnuspiirteetMuokkaa

  • vaalea iho
  • pitkä ja lihaksikas keho, varsinkin miehillä
  • vaalea tai ruskea tukka
  • pyöreät silmät
  • vahva selkä
  • pienet poskiluut

Sarkkilaisten alkuperä Muokkaa

Vanhimmat todisteet sarkkilaisten kansojen esi-isien olemassaolosta löytyivät Kaspianmeren itärannikolta. Todisteet olivat kiviä vuodelta 7000 eKr. joissa oli vanhoja sääksiläisiä kirjaimia. Arkeologit ovat myös löytäneet kuokkia ja muita työkaluja alueelta ajalta 7000-5000 eKr. Hämmästyttävimpiin löytöihin kuuluu kuitenkin ehjä sarkkilaisten pyhäkkö josta löytyi myöskin kuvia sarkkilaisten elämästä ja jumalista. Kuvista löytyy myöskin todisteita aasialaisten sorrosta sääksiläisiä kohtaan. Pyhäkkö on vuodelta 5500 eKr.

Suuri vaellusMuokkaa

Suuri vaellus (Root vanderel) on nimitys sarkkilaisten kansanvaelluksesta Keski-Aasiasta kohti sääksiläisten nykyisiä asuinalueita. Suuri vaellus alkoi noin 5150 eKr. ja se tapahtui ajan teknologian mukaisesti jalkaisin. Sarkkilaisten syynä kansanvaellukseen oli futoovien sorto sarkkilaisia kohtaan. Ennen lähtöään sarkkilaiset polttivat kaikki asumuksensa ja peltonsa. Sarkkilaiset liikkuivat kohti länttä sen mukaan missä oli eläimiä ruuaksi. Sarkkilaiset kävivät mm. nykyisen Harsoksen alueella jossa osa joukosta jäi sinne. Suuri vaellus loppui kun sarkkilaisten keskelle alkoi laskeutua kalasääksiä nykyisen Balkanin alueella. Tästä tulee myöskin nimi Sääksjärvi, sääksjärveksi Sarkland eli Sääksmaa. Maan arvellaan kääntyneen vahingossa muille kielille järveksi.

JaketorilaisetMuokkaa

Jaketori kansakuntana muodostui 300-luvulla, kun joukko sääksiläisiä lähti länteen etsimään uusia asuinpaikkoja. Ensimmäiseksi rakennettiin Jaketoinbörg ja sen jo purettu Vanha Linnoitus (344-1478, tuhoutui sodassa ja tilalle nousi Uusi Linnoitus). Sitten linnoituksen ympärille kasvoi pikku hiljaa kaupunki, josta muodostui muutamassa vuosisadassa merkittävä kauppapaikka. Tässä vaiheessa siteet Sääksjärveen olivat vielä vahvat, mutta 1120-luvulla Jaketorinbörgin pormestari Ludwig XVII Mööbel (1082-1141) lähetti Sääksjärven kuninkaalle itsenäistymisjulistuksen. Se hyväksyttiin, ja virallisesti Jaketorista tuli itsenäinen kuningaskunta 12. helmikuuta 1142. Tuolloin Jaketorinbörgissä asui n. 90 000 ihmistä ja maaseudulla n. 50 000.

Ensimmäiset itsenäisyyden vuosikymmenet olivat oman identiteetin hakemista, mm. Jaketorin kielestä tuli virallinen, kun se aiemmin oli ollut vain sääksjärven murre.