Aeromere

Aeromere
Kastairin Windbus A-2 Highstonen lentokentällä vuonna 2015.
IATA: AM – ICAO: CAS
Kutsukoodi	SUMERAI
Perustettu	1. marraskuuta 1967
Laivaston koko	18
Tunnuslause	Tuskin se putoaa (eng. It may not dive)
Solmukohdat	Statefordin lentoasema (SFA), Blancon lentoasema (BLC)
Kanta-asiakasohjelma	Aeromere Miinus
Allianssi	GlobalFlight

Aeromere on kastamereläinen lentoyhtiö ja Kastameren kansallinen lentoyhtiö, joka kuuluu lentoyhtiöallianssi GlobalFlightiin. Lentoyhtiöllä on laivuessaan 18 lentokonetta, joista kolmetoista on ulkomaanlentoja varten ja viisi kotimaanlentoja varten. Yhtiö tunnettiin vielä 2000-luvun alussa kasaantuneista veloistaan ja huonosta palvelusta, mutta 2010-luvulla yhtiön on onnistunut parantaa toimintaansa.

Aeromeren kotilentokenttä on Statefordin kansainvälinen lentoasema.

Yhtiö on tullut tunnetuksi tiukoista turvallisuusmääräyksistään. Yhtiön tunnuslause kuitenkin vitsailee tälle: "Tuskin se putoaa".

Kumppanuudet

GlobalFlight

Aeromere perusti GlobalFlight-allianssin vuonna 2017. Allianssiin liittyivät pian Kyporia Airways, Bangair, Krini-Air, BookAir, Royal Airways ja SANTAERO. Aeromere ei ole mukana kaikissa allianssin ohjelmissa.

Katistanin ilmatilan käyttö

Aeromerellä on ollut pitkään etuoikeus Katistanin ilmatilan käyttöön, joka perustuu alun perin Aeromeren ja Katistanin kahdenkeskiseen ylilentosopimukseen. Sopimus edellyttää, että Kastameren valtion tai kastamereläisten sijoittajien omistusosuuden Aeromerestä on oltava yli 50 prosenttia.

Historia

60-luku

Carla Rosa

Aeromeren perustivat lentäjäveljekset Rodolfo Pimentel ja Carla Rosa vuonna 1967. Yhtiö perustettiin alunperinkin kaupalliseksi lentoyhtiöksi, joka voisi lentää Välimerellä. Pimentel järjesti yhtiölle sen ensimmäiset reitit Statefordista Devosiin ja Blancoon vuonna 1968 ja samana vuonna hankittiin yhtiön ensimmäiset lentokoneet, kolme Zcoda A50 -suihkumatkustajakonetta ja yksi Tollard OJ-1C8 potkurikone.

Rodolfo Pimentel jättytyi yhtiön toiminnasta vuonna 1969 huonon menestyksen vuoksi ja Carla Rosa suostui vastahakoisesti myymään yhtiön Kastameren valtiolle, jotta yhtiö ei joutuisi konkurssiin. Valtio otti yhtiön huostaansa ja Rosa sai jatkaa sen toimitusjohtajana, mutta valtion talous- ja liikenneministeriö pättivät sen liikevaihdosta ja tilauksista.

70-luku

Vanha mainosjuliste

70-luvulla Aeromere laajensi lentojaan Kastamere-Wales-Jeylanti väliltä koko Euroopan kattaviksi. Tämän mahdollistivat Buingin uudet matkustajalentokoneet F101 ja F131, joita molempia oli ostettu yksi kappale vuosikymmenen alussa. Statefordin kansainvälinen lentoasema vakiintui yhtiön pääasialliseksi solmukohdaksi, kun Blancon lentoasemasta tuli toinen.

70-luvun lopulla yhtiö osti toisen Tollard OJ-1C8 potkurikoneen kotimaan lentoja varten. Uudella koneella mahdollistettiin lennot Statefordista Salthaveniin ja Blackmontiin. Lennot Jeylannin Therymoshiin aloitettiin vuonna 1978 ja vuonna 1979 Aeromere aloitti lennot Skånesborgiin Alpha Airilta vuokratulla Buing-koneella.

80-luku

80-luvulla tultaessa Aeromere aloitti yhteistyön Air Abacusin kanssa ja aloitti ensimmäiset kaukolentonsa kohteena Suur-Achzürdahyrin. Vuonna 1981 yhtiö osti kolme kappaletta Buing S323 konetta, mahdollistaen näin omatoimiset lennot Skånesborgiin ja Waldpaysiin. Vuonna 1982 yhtiö lopetti lennot Therymoshiin, mutta jatkoi Christinaan lentämistä. Jeylannin Lyoniin aloitettiin väliaikaiset lennot vuosiksi 1983-1985 Tollard OJ-1C8 koneella.

Vuonna 1984 yhtiön toimitusjohtajat vaihtuivat tiuhaan ja yhtiö alkoi tehdä tappiota. Asia ratkaistiin myymällä lomapaketteja, joihin kuuluivat lennot (turistiluokassa) ja majoitus (korkeintaan kolmen tähden hotellissa). Paketit myivät hyvin ja näin lentojakin alkoi tulla enemmän.

Vuonna 1985 yhtiön laivastoon kuului kolme Zcoda A50, kaksi Tollard OJ-1C8, yksi Buing F101, yksi Buing F131 ja kolme Buing S323. Zcodat poistuivat käytöstä vuonna 1986 ja ne myytiin Air Abacusille seuraavana vuonna. Vuonna 1989 yhtiö aloitti konehankintaneuvottelut Windbusin kanssa.

90-luku

Laajarunkoinen Tollard-kone

Vuonna 1993 yhtiön laivastoa uudistettiin ja kolmen entisen koneen tilalle tuli kymmenen Buing-matkustajalentokonetta. Samoihin aikoihin yhtiö alkoi julkaista kahta matkustamolehtiä "Lennolla Kastameressä" ja "Ilmojen teillä".

Yhtiön toimitusjohtaja vaihtui kahteen kertaan vuosina 1995 ja -98. Vuonna 1997 yhtiö lisäsi Jeylannin Therymoshin ja Kyporian Kirkuvian kohteisiinsa. Vuonna 1999 yhtiö aloitti uudistetut lennot Mantlaan ja Lementineen uusilla laajarunkoisilla Tollard M-3-V-5 koneillaan.

2000-luku

Uusi mainosjuliste

Vuonna 2004 yhtiö vaihtoi koneidensa väritys. Ennen koko runkoa pitkin oli mennyt pitkä punainen viiva, joka oli kiertänyt myös keskustasta keltaisen värisen pyrstösiiven. Uudessa värityksessä kone maalattiin kokonaan valkoharmaaksi ja pyrstösiipeen maalattiin Kastameren lippu.

Vuoden 2004 syksyllä myytiin pois Buingin F-mallit, jotka olivat palvelleet yhtiötä lähes kolmekymmentä vuotta. Aeromere oli vuonna 2003 saanut päätökseen neuvottelut Windbusin kanssa ja päätynyt tilaamaan Windbus A-1-koneita.

Vuonna 2007 Tollard OJ-1C8 potkurikoneet poistuivat käytöstä vuosien palveluksen jälkeen. Ne luovutettiin Faircastlen Ilmailumuseolle. Baleria Airways olisi ostanut koneet, mutta liian halvalla.

2010-luku

Vuonna 2011 yhtiö vaihtoi lennot Aasiaan tilauslennoiksi ja lennot Amerikkaan säännöllisiksi. Syyksi kerrottiin kasvanut matkustajaliikenne Kastameren ja erityisesti Khalifornian välillä. Vuonna 2014 yhtiö aloitti lennot Thedeanin Evanlouniin, mikä vähensi Porthgamin lentojen määrää. Vuonna 2015 Amerikan lennotkin vaihtuivat tilauslennoiksi.

Vuonna 2016 yhtiö myi viisi Buing-konetta pois ja osti tilalle viisi uutta Windbus B-1 lentokonetta. Yhtiölle jäi kuitenkin kuusi Buing-konetta. Windbusit oli todettu taloudellisesti hyödyllisemmiksi ja niiden matkustajamukavuus oli parempi hiljaisempien moottoreiden ansiosta.

Vuonna 2019 yhtiö oli osakekeinottelun kautta saanut kerättyä rahat laivaston uusimiseen. Vuonna 2017 sattuneen Buing-koneen onnettomuuden jälkeen yhtiö halusi uudistaa laivastonsa Windbus-lentokonevalmistajan laajarunkoisiin matkustajalentokoneisiin. Yhtiö osti alun kokeiluksi yhden Windbus A-2 -lentokoneen, joka osoittautui halvaksi ja Buingeja paremmaksi. Pian yhtiön onnistui lainan kautta tilata niitä kymmenen kappaletta.

2020-luku

Lennon 506 onnettomuus

Aeromeren lento 506 koki onnettomuuden pian Thedeanin Evanlousta nousun jälkeen vuonna 2019. Koneen moottorit levittivät savua jo kiitoradalla, mutta nousu päätettiin silti tehdä. Kone teki pakkolaskun mereen pian nousun jälkeen. Neljä matkustajaa on tähän mennessä kuollut ja kuusi, mukanalukien koneen perämies, on kateissa. Loput matkustajista pelastuivat miehistön esimerkillisen toiminnan ansiosta.

Vuonna 2019 yhtiö tilasi yhden Windbus XXS -mallin lentokoneen, jotta keskeytyneet lennot Evanlouniin voitaisiin taas aloittaa. Kone tulee käyttöön vuoden 2020 kevään puolella, varsin nopeasti, johtuen Windbusin uudesta tuotantotekniikasta.

Laivasto

Konetyyppi	Määrä	Käyttö	Runkotyyppi
Buing S323	3	Euroopan lennot	kapearunkoinen
Windbus A-2	6	kotimaan ja Euroopan lennot	kapearunkoinen
Windbus B-1	5	Kaukolennot	laajarunkoinen
Buing 180	1	Euroopan lennot	laajarunkoinen
Buing 160	1	Euroopan lennot	kapearunkoinen
Tollard M-3-V-5	2	kaukolennot	laajarunkoinen
Yhteensä	18

Kohteet

Aeromere on kymmenen ulkomaankohdetta Euroopassa (Kirkuvia, Londonium, Parsaloona, Budapest, Rafid, Burut, Stochhólm, Blanco ja Katistad), kolme Pohjois-Amerikassa (Los Äntseles, San Dieko ja Ottawa) ja kolme Aasiassa (Darachi, Devos ja Evanloun (lennot väliaikaisesti keskeytetty)).

Reittilennot

Eurooppa

Kohdemaa	Kaupungit
Kastamere (eli kotimaan lennot)	Stateford (ei varsinaisesti kaupunki), Blackmont, Salthaven
Kyporia	Kirkuvia, Burut
Jeylanti	Blanco, Therymosh, Christina
Hungaria	Budapest
Waldpays	?
Skånesborg	Osklo

Tilauslennot

Amerikka

Kohdemaa	Kaupungit
Khalifornia	Memfis, Havana

Aasia

Kohdemaa	Kaupungit
Thedean	Devos, Evanloun (lennot keskeytetty)
Pakistad	Darachi (Kirkuvian kautta)