Kalavale on Gualadorin kansalliseepos ja yksi maailman arvostetuimmista gualadorilaisista kirjallisuuden tuotoksista. Kalavale on runokokoelma, jonka kokosi Gualadorin kansallisrunoilija ja -kirjailija Alexis Loonruut vuonna 1877, kierrettyään Gualadoria peräti kymmenen vuotta.
Kalavaletta on säilytetty Karlostadon kansallismuseossa, mutta se varastettiin sieltä 5. toukokuuta 2017.
Tarinan synty[]
Loonruut kokosi Kalavaleen vanhoista gualadorilaisista kansantaruista, joihin kuului myös vanhoja inkojen iltasatuja ja maailman synnyn myyttejä. Loonruut muokkasi, sovelsi ja sovitti runoja yhteen muodostaen yhden selvän kokonaisuuden.
Sisältö[]
Alkuosa[]
Kokoelman alkuosa koostuu kahdestakymmenestä runosta, joissa kerrotaan maailman synnystä, Suurista Tietäjistä ja merien pedoista.
Alkuosan tunnetuimmat kohtaukset ovat Vunnamaasen ja Jukkavaisen laulantamittelö, Suur-Saavin uudellentaonta ja Sepe Ilmavaivaisen miekantaonta.
Keskiosa[]
Kokoelman keskiosassa esitellään Kalavaleen tarujen antagonisti, eli Kylmän Akka, joka esitellään kumaraselkäisenä noitana joka asuu pohjoisessa. Akka varastaa Vunnamaaselta Suur-Saavin, mutta hajottaa sen ja pakottaa Sepe Ilmavaivaisen korjaamaan sen.
Sepe korjaa Suur-Saavin, mutta aloittaa pian sen jälkeen avuksi tulleen Jukkavaisen kanssa nukutuslaulannan, jonka seurauksena Suuret Tietäjät, Etelän asukkaiden sotaurhot ja Vunnamaanen tulevat pelastamaan Suur-Saavin Kylmän Akalta.
Loppuosa[]
Kokoelman loppuosassa kerrotaan pääasiassa Kalavaleen tarujen loppumisesta, Suur-Saavin tuhoutumisesta ja Vunnamaasen matkasta maailman ääriin.
Kylmän Akka ja muut pohjoisen väki herää ja he Akka muuttuu kotkaksi voidakseen varastaa Suur-Saavin. Hän lentää Suur-Saavia kuljettavalle laivalle, mutta uppoaa meren syvyyksiin Vunnamaasen, Sepe Ilmavaivaisen ja Jukkavaisen puolustaessa sitä Etelän sotaurhojen kanssa.
Kun Suur-Saavi on turvassa etelässä, Suuret Tietäjät tuhoavat sen ja Vunnamaanen matkustaa maailman ääriin etsiäkseen maailman luoneen Äiti Ankan.
Arvostus ja kritiikki[]
Kalavale ei ollut kovinkaan arvostettu 1800-luvulla ja sitä pidettiin pakanallisena. Kuitenkin 1900-luvun alussa kirjan arvostus kasvoi ja siitä tuli vuonna 1922 Gualadorin kansalliseepos. Sen tarut ovat kiehtoneet lukuisia nykyajan kirjailijoita ja J. L. L. Dolkienin Sirumalja-kirjan Tumppi-taru perustuu Sepe Ilmavaivaisen kohtaloon.
Kritiikki Kalavaleeseen kohdistuu pääasiassa sen pakanallisuuteen, vaikka Loonruut ei tarkoittanutkaan sitä miksikään teoreettiseksi uskonnonkirjaksi, vaan Gualadorin kansallistarujen yhdistäjäksi ja kansallistunteen kohottajaksi.